Meitsi ei ookkaa skrivaillu toviin, ku on ollu pikkasen beibehommii.
Meikäst o tullu taas äityli, äippänen, mamma ja pikkukoirulin hoitovastaava.
Äitiys o kovaa hommaa. Voin kertoo. Ekat skidit sain ihan melkee teinimutsina. Niit oli yheksä ja yks pikkumuikkeli jäi meille himaan. Helmi. Mamman rakas.
Nyt meikäl o taas pikkanen, pötkylä, vaava. Tai no eihän toi ny enää oo mikään pötkylä, öögat o auki ja jäbä mennä vipeltää nii penteleesti meitsin tisulin peräs. Siin se roikkuis ihan oolveis ja koko ajan.
Aina valmiina ottaa skidit huikat. Khyl meikä ihan snygisti sitä hoitelee. Paitti yöllä. Goisaisin mielummin. Meemmä sit ku toi kasvis karjahtaa, et tänne sielt tisseines.
Sit voi tulla pikku kiirus ku joku öpnaa ton jääkaapin dörtsin kyökis. Saattaa jäädä pikkujäbä roikkuu tisukkaan, ku meikä jo porhaltaa tsiigaa irtoisko lördaribiitit tai no ihan mitä vaa, mitä ois tarjolla.
Meikä budjaa tääl kasviksel ny ku on toi vaava. Kasvis o siis meikän kasvattaja, tietty.
Son ihana, ja sen perhe kans.
Saan karjalanpiirakkaa, juustoo, spagettii, sisukkaa, aamuvoikkarin, väliskärbän ja iltamaggaran.
Ai kui hieman ruokaorientoitunu, no semmost se o.
Meitsi o aina valmiina ja vähän etumatkassaki ku safkast o kyse.
Voi pojat ku koittaa taas laihat ajat ku meikä kotiutuu. Tai no, iskään on luotto kohillaan, toi oma äippänen aina nillittää noden herkkujen kans.
Khyl toi oma porukka käy meikää tsiigaas vähä välii. Sit toi äippä melkee poraa joka kerta, ku on tekees himaa lähtöö. Meikä siin et me jo, pääsen täst näppärästi keittiöön venaa seuraavaa herkkuu.
Siin sit näön vuoks muka vähän vinetän ja tsiigailen äippää meikän luppasilmil, et ota jo megeen!
Oikeesti...on se nii herkkä...
Eikä täs enää o herkkuhetkii ko nelisen viikkoo jälel.
Vappuna pidetään nakkibileet, meitsi pääsee himaan!
Herkkuterkuin Säde
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti