Kinkun kirjoituksia: Kinkku ja punkki

Terve taas vrendit!

Viime aikoina olen enimmäkseen ollut kyläluutien kyläluuta. Eilissäpäinä pääsin mamman matkassa kyläilemään ja arvaatteks: siellä oli mun Helmiäippä, mummukoiraSäde ja tietty meiän lauma sekä haaremin isäntä Sisu-poika. Oli meillä lystii, ja mammoilla kans. Jotain viiniä ne maisteli, mut me saatiin kaikkii herkkui ja eteski mun suasikkii, juustonaksei. Helmiäippä ei oikeen osaa vielkää vieraissa käyttäytyy. Me plikat rähjättiin sit kimpassa, kerta äippä ja tytär.

Sitten niitä uutisia:

Punkkiaikahan on taas parhaimmillaan kuumimmillaan. Ensteks o kylmä ja pakkanen, eikä punkin punkkia niin missään. Sitten sulaa lumet, tulee rötväkeli, ja justiin kun oot että ah, on kevät, ni tulee punkki.

Punkkihan o semmoi pikkuöttiäinen. Ihan melkeestään harmiton, muttei kummiskaa.
Se tarvii ravinnokseen ja vauvojensa ruuaks ihan verta. Juu, sitä ihtiään, ja se saa sitä kiinnittymällä johki tasalämpöiseen otukseen kuten kissa, koira, inehmo, siili tai vaikka töyhtöhyyppä.
Sitten, kon son syöny ihtensä pulleeks mustikaks, se plopsauttaa ittensä irti saalistaan ja vyöryy etiäpäin. Ja munii noin tsiljoona uutta punkeroa tulemaan.

Ainut huono puoli on, että nää öttiäiset voi levittää simmost puutiaisaivokuumetta ja myöskin borrelioosia. Eivät ole kivoja kumpakaan ja tarttuvat niin koissuun kun inehmoon. On niitä muitaki, mutten ny muista juur tähän hätään. Mutta ilkeitä tauteja ovatten, juu.

Siks on tärkeetä, että koissukat ja kissulat ja muut otukat suojellaan punkeroilta, jos liikutaan luonnon perillä. Konstit on monet, sanos mummu kon kissalla pöytää pyyhki, no eikäs sanont, ei simmost saa tehä...No eniveis on. On syötävää lääkettä, valeltavaa lääkettä, punkkipantaa, ekolookista vaihtoehtoo yks, kaks ja neljä sekä viittä eri sorttia linjamenttia, niin terveellistä kon ei. Niistä voi sitten jokainen valita, minkä ottaa ja mikä sopii noin niinkusta omaan pirtaan. Tapella niist ei kannata, eikä ees riidellä, kerta kaikille riittää kyllä tilaa ja punkkeja on Suomen kesä pullollaan.

Sittennii jos on niin hullusti päässyt käymään, että pitää tehdä punkkisyyniä ja kattella, et onko niitä punkeroisia kiinni rakkaassa lemmikissä, ni nää kannattaa muistaa:

Koissun tissukka elis nisä ei oo punkero. Yks pappa oli kerran yrittäny hädässä poistaa koissustaan punkeroa. Noh: koira ulvoi ja valitti ja meni karkuun ku mummukoiraSäde mammaansa. Pappa sitten eläinlääkäriin hädissään. Näytti punkeroa ja sanoi: Ei irtoa. Juuei. Son tissi. Elis nisä. Ei saa repiä irtipoikki.

Toinen mammarainen kiskoi ja riisti ja koiraparka huusi hädissään. Soli luomi, ei punkki. Ei niitäkään passaa nyhtää irti kuin eläinlääkärin. Ja silloinkin sovitusti ja puudutuksessa. Muuten voi olla auts ja yäks.

Kaikki jalkovälin ulokkeet on parempi jättää rauhaan, paitti kerran oli kaverin poikakoissulla punkero ihan pippelissä. Siinä sai tovin miettiä ja päänsä lähes puhki raapia, et miten sen punkeron saa nätiste siittä irti riistettyä ilman itkua....

Nii, että kun talvipakkasilla ikävöitte Suomen lyhyttä ja vähälumista kesää, niin muistakaa kaikki luonnon öttiäiset. Kärpäsistä puhumatta, niitä pelkää meikäläisen Helmiäippä aivan kuollakseen. Minä pistelen poskeeni.
Terveisin Taimikinkku Minellin