Kinkun kirjoituksia: Joulukadulle mars!

Terve taas vrendit!

Viime aikoina olen enimmäkseen mököttänyt ja ollut maanvaivana, koska tylsää.
Usvalla on plunssa, ku on liikaa kylmällä kieriny mutaojissa, eikä se jaksa leikkiä.
Sillä vaan nokka vuotaa ja pääkin on vissiin kipee.
En tajuu.
Meikämandoliini sen sijaan on härkkinyt sitten sitäkin enämpi koko muuta porukkaa. Hypin vasten ja yritän vaan saada niitä noutajapainimaan, kun Usva ei jaksa.
Miten ne ei voi tajuta....Sitten käskevät rauhottua, ja jos ihan vähän väärin kuulen ja luulen, että pitää kohtsillään alkaa reuhottua, ni heti ovat sanomassa.

Onnekseen on tulossa jotain mukavaa ja Usvakin alkaa parantua, sillä tiiäätteks?

Me pääkaupunkiseudun kultaiset päästään taas mukaan joulukadun avajaisiin Aleksille ihan sinne Helsingin keskustaan. Ja viel juhlavuonna. Joulukatu avattiin eka kerran meinaas 70 vuotta sitten.
Tänä vuonna kulkue lähtee klo 16 ja kiertää Unioninkadun kautta Aleksilta Espalle
sunnuntaina 25.11.2018.
Meitä kultsuja on tänä vuonna mukana jo yli neljäkymmentä, voitko aatella?

Aineski neljäkymmentä kultaista koissulia kulkee sulassa sovussa siä ihmismeressä. Kaikil o hienot valopannant ja joulukaulurit. Ihmisil on punaset pipot ja hienot samanväriset t-paidat päällä.
Ollaan saatu ne Golden ringiltä ja Riemu- lemmikkikaupalta. K I I T O S !

Tänä vuonna me kävellään isojen heppojen takana, toivottavasti pääsisin antaa niilleki pusut.
Kyllä ny alkaa jo vähän jänskättää. Kerron sit, et kui tänä vuonna reissu sujui, vaikka kyllähän meikämandloliini jo tietää, että hyvin se menee. mutta menköön.
Sillä onhan satavarman varpisti selvää, että me stadilaiset kultsikkagimmat ja kundit viedään joulukadulle superisti rakkautta ja joulun tunnelmaa ja kannetaan meiän valopantoja ylpeydellä!

Tuuhan sinäkin sinne joulukadulle meitä katsomaan ja kannustamaan!
Jouluisin terveisin Taimikinkku Minellin

Kinkun kirjoituksia: korvat koristeena

Terve taas vrendit!
Viime aikoina olen enimmäkseen saanut kuulla, että minulla on korvat ikään kuin koristeena. Yhtään ei meikämandoliini tajua, et mitä sillä vois tarkoittaa.
Mamma sit hieman valotti tätä asiaa meitsilleki. Ihan en oo varppi, et oisin samaa mieltä, mutta ehkä kuuntelin, ehkä en.

Metsälenkeillä eteski ja mukamattes meikäläisen korvat vaan mennä lepattaa, enkäs kuulemma kuule yhtn mtn.
V Ä Ä R I N !
Kuulen kyllä kaiken, mutta jos kiinnostaa, niin reagoin. Mieti ny itekki, kumpi on kiinnostavampi:
Mätäsienet vai mamman kitapurjeitten lepatus?
Vastaantuleva sienestäjämummu vai kuivankäntty namupala mamman taskusta?
Peura, hirvi, rusakko, vasaani ja kettu ja mitä näitä ny on vai mamman pillitys? Enkä ny meinaa itkemistä vaa sitä noutajan pilliä, jossa on melkosen läpitunkeva ääni, aineski näi koiranpoikasen mielestä.
Kyllähän meitsi sit aina loppupeleissä painelee takapaksiin, ku muut on ootelleet tovin ja karjuneet otsasuonet pulleina mun suloista nimeäni. Ehkä oon vielä vetässy riemurallit mutaojan kautta, ennen viimeistä loppusoittoa.

Sitten mä tykkään mennä autossa istuksimaan mieluiten etupenkille, ku takapaksiin. Viimetteksi ku lähettii mettälenkille, ni kaikki muut koirat meni kiltiste takaronkkaan istumaan, mutta eikäkön mun mielestä etupenkki on paljon tilavampi, mukavampi ja siinä saa kivasti kattella maisemia.
Mamma siinä tovin maanitteli meikää takaronkkaan, minne kaikki koissulit kuuluis.
JA taas oli Taimikinkulla korvat väärtepäin päässä, ja kuulossa vikaa ja vahat käytävissä ja ties mitä. Kyllä minä melkein niin mieleni pahoitin, kerta kummiski kaiken kuulin. Enpähän kohtsillää oikeen suostunu reakoimaan, koska ahdasta. Mun puolesta mamma sais itte mennä sinne takaronkkaan istuksimaan nenä toisen hanurissa, ni tietäis sit kui mukava etupenkillä o istuksia.

Olen myös masteroinut hiljaistakin hiljaisemman voikkuleivän pöydältäpöllinnän tekniikan. Ainut ongelma on, että toi mamma tietää, mitä yritän, kun on liiankin kanssa hiljaista köökin puolella.
Jos mammalle tulee kiire johki esmes veskiin aamulla ja se jättää voikkuleivät siihen pöydälle ni voitte varppisti arvata et voikut on veks, kun se palaa takas.
Eikä auta vaikka se kui huutelis sieltä veskistä, et T A I M I !
Voikkuleipä on koissukkalle ku seireeni merimiehelle tai jtn. Sieltä se tuoksuttaa pöydältä, et syö minut.... Alkuun söin vaan päälliset, mutta nyttemmin oon oppinu, et koko paketti on parempi.
Ja sitten se mamma taas noituu mun korvia, kun palaa aamupalalle. Onneks se tekee aina uudet voikkulit... voin sit viel yrittää uuestaan...

Tämmösii täl kertaa ja muistakaa tekin pitää tarvittaessa ne korvat ihan vaan koristeena, pääsette paljon helpommalla
Tee Taimikinkku Minellin

Kinkun kirjoituksia: Voihan kakka, mikä pylly!

Terve taas vrendit!

Tällä viikolla olen enimmäkseen vartsannut mammaa ja pappaa, koska ne kehtasivat jättää meidät ja mennä jonnekin loma-nimiseen paikkaan. Olivatten poissa monta hetkeä, ehti olla useampi aamupala, lounas ja päivällinen ennesku tulivat kotio. Nyt istuksin keskimäärin mamman ja papan päällä, etteivät enää karkaisi mihkään.

Oon tässä viime aikoina fundeerannut, miten toi teininuoriso käyttää kaikensortin voimasanoja, ihan sillee, ku kohtaavat kadulla. Aina pissalenkeillä kuulen, miten he iloisesti tervehtivät toisiaan. Aikas usein siellä keskusteluissa vilahtaa toi nartun alapää. Minä sitä tovin pohdiskelin ja päädyin kirjoittamaan teillekin oikeen aivopläjäyksen, et mitä koissukat sanois toisilleen ja ihmistyypeille kohdatessaan vaikka koirapuistossa, jos osaisivat ihmisten kieltä. Tässä muutama esimerkki!
Ja koska olen jo melkoisen sivistynyt koiranpoikanen, niin enpäs käytä niitä rumia pyllysanoja olleskaan, nih!

- Ah, arvoisa nuorempi koiraneiti, saisinko mitenkään haistella herkullista takapuoltanne, lienee kohta juoksut alkamassa? Kyseli vanhempi herrakoira puistossa tavatessa.
- Jokohan menisit siittä nenäs kanssa, ennesku alkaa hampaas kolista, varoitan nyt ensin ihan nätisti, mutta voin kertoo, ettei kauaa hyvä heilu! Ei oo mitään juoksuja, justiin oon parfymoinu itteni kaninraadossa, että menetkös siitä.

- Anteeksi nyt vaan, mutta tämä oli kyllä meikämandoliinin kuoppa. Voisitkos pentunen mitenkään siirtyä siitä toiselle puolelle hillumaan, että saan jatkaa kaivuuhommia rauhassa?
- Ai mitää? Kuoppakuoppakuoppa, jihuuu, hiekkahiekka, oooo, keppikeppikeppi.....

- Siitähän tässä kyllä ny lähetään, että tämä on niinkus meikäläisen koirapuisto, eikä tänne oo juurikaan asiaa, kuin harvoilla ja valituilla, ettäs tiiätte! Komensi hyvinkin paljon vanhempi rouvakoira kaikkia puistoon tulijoita.
Kunnes sisään astui suurehko tanskandogi.
- Aijaa, no joo menny siittä, emmää mtn meinannukkaa.

- Ooooo, paras vrendi saapuu....tuu ny, tuu jo, vauhtii, hanaa ja kierroksii! Mennääks vetää hervoton rundi ympäri metsää ja tullaan takas vasta kun noi huutaa kitapurjeet lepattaen?
- Joo, aivan varpin ehdottomasti. Voidaaks käydä sit viel mutaojan kautta pyörii varvikossa?
- Hei niin tod! Jihuuuuu! Pakko päästä mineraalikylpyyn!

- Voitko muuten mitenkään irrottaa niitä naskaleita meikän korvasta? Voitko oikeesti? Sattuu todella paljon, enkä nyt viittis käydä tässä riehumaan. Ihan viatonta painiahan tämä vielä on, mutta noi sun hampaat, pliis? Ennenku vedän sua totaalisesti pataan...

- Mikä hitti täällä haisee? Aivan törkee lemu? Ai sori, se onkin sun takahutlari. Mees hakee vähä jeesii noilta ihmistyypeiltä. Sulla on jääny melko hermeettinen kikkare kiinni pyllykarvoihin. Äläkä ny syö sitä....voi hyvänen ja aika sentäs....sinne meni.

- Hei taas toi ihmistyyppi tulee, jolla on aina herkkuja taskussa. Voidaaks sillee niinko piirittää se ja sillä aikaa kun se rapsuttaa yhtä, ni meikkis käy pöllii namit sen taskusta? Oisko hyvä?
ÄN  NYY TEE NYT !

- Mun lempi-ihminen tulee, jeeeeee, se tuleeee, se lähestyy jo, kattokaa ny, se on jo ovella....vitsit ku vetäsen tästä hirveellä vauhdilla ja lipasen sitä nenästä...kohta mä varmaan kualen...en khestäää odottaa enää....

- Voitasko ihmistyyppi ihan oikeesti jo lähtee menee? Toi saakutin nuorempi uroskoira onny nylkyttäny meikäläistä vasemmasta takajalasta, kyljestä ja päästä ainaski puol tuntii. Lisäks se on ominu mun kuopan ja vieny kepinki suusta. Se on tunkenu kielensä mun kitalakeen ja korvakäytävään useampaankin kertaan, en tykkää. Nii että voitko laittaa ny sen kännykän taskuun ja lakata dataamasta, meitsi on ihan done. Kiitsa.

Tämmösiä tällä kertaa ja loput google trasleitilla. Hae koira- ihminen-valikolla.
terveisin Taimikinkku Minellin

Kinkun kirjoituksia: ihmislasten koulusta

Terve taas vrendit!

Ny on lomat lusittu ja meikämandoliini is bäk!

Näin tossa yks aamupäivä ihmismummun, ku olin Usva-siskon kans lenkillä. Aijettä oli hauskaa.
Mummu oli menossa siitä työpaikaltaan, ihmiskoulusta kotia kohti ja se oli aika surkeen olonen, sillee häntä koipien välissä ja korvatki lerputti.
Minä ja Usva sitä kauheesti yritettiin piristää hyppimällä vasten ja pussaamalla nenään.
Kovasti se meitä rapsuttelikin ja kiirehti sitten bussille naama kuolassa ja talvitakki mudassa.

Minä sitten kotona jäin miettimään et miks se ihmismummu oli töistä tullessaan niin surkuna, ihan ku ois paras luu viety just nenun eestä, nii surkeena se oli.
Helmiäippä sitten mulle valisti, et millasta sen työ on.

Ihmismummu on joku ihmeen erikoisope. Sen hommana on olla supersydämellinen ja auttavainen kaikille niille ihmislapsille, jotka tarvii ihmislasten koulussa apua vähän enemmänki.
Yleensä se tykkää kovasti työstään, mutta välillä sille tulee se surumieli, kun osa niistä ihmislapsista ei olleskaan arvosta sen hommaa.

Ykski päivä se yritti auttaa yhtä poikalasta laskemaan tehtäviä, ni se poika käski sen mennä haistelemaan vaikka mummukoiran pyllyä! Minä nyt vallan ymmärrän, että sehän on tutustumiskäsky, mutta ihmismaailmassa ei vissiin niinkään.
Sitten se jatkoi vielä ja käski tän erikoisopen painumaan tyttökoiran pimpsaan ja vielä haistelemaan sitä! No eihän meiän mummu oo mikään innokas uroskoira, et höh. Eikä se ees mahtuis mihkään semmosiin, ne on kuulkaas ahtaita paikkoja ne!

Kerran se vei sitten nuorisoo ruokalaan, son niinku meiän keittiö, mut hirveen iso ja siellä on kuulkaa herkkupaloja lattiat täynnä. Oikea koissulien paratiisi! Yhtään en ymmärrä, kun kerran lämmintä ja minusta vallan maukasta ruokaa olis ollut tarjolla, ni nää mukelot tuumas vaan ovelta et voihan pimpsa, mitä kakkaa! Ja lähtivät sitten luvatta lähimarkettiin sipsin ja limukan ostoon.

Kyllä meikämandoliinikin sipsistä tykkää, mutta kunnon ruokaa pitää koiralapsen saada, että jaksaa hyppiä ja pomppia ja opetella sessejuttuja. Eikä siellä ruokalassa ees ollut mitään pimpsoja tai kakkaa tarjolla, vaan kanakastiketta ja riisiä, N A M!

Useimmiten ihmismummu on kummiski ihan iloinen, koska moni koululainen tykkää mennnä sen tunneille opiskelemaan laskujuttuja ja jotain enkkuu ja ruotsii. Yhtään en tiiä, et mitä ne on, mutta varmaan neki harjoittelee siel herkkunamien kanssa et istu ja paikka. Ja tietty katso ja kuuntele.
Ne mä meinaan osaan jo aikas hyvin kanssa. Vaik oon vasta kaks.

Mun pitäs varmaan mennä ihmismummun kaiffariks sinne kouluun. Kato aina ku joku käskis haistella pyllyy tai painuu pimpsaan, ni meikkis vois näyttää, et ei kannata. Pimpsaan ei mahu ja pyllyssä voi haista aamuinen kakka. Opettaisin minä niille myös rapsutusterapiaa ja halijaxuja. Ja jos joku kävis ihan riehuu, ni ottaisin sen riehokkeen Taimisyleilyyn, sieltä kun ei ihan heti pääsiskään poies.

Tsemppiä syksyyn kaikille ja toivotaan paljon lumisadetta, etten enää sotke sitä mummun takkia
Rakkain terveisin Taimikinkku Minellin

Kinkun kirjoituksia: Koirien wilma

Terve taas vrendit!

Viime aikoina meikämandoliini on tehnyt paljon tutkivaa lukutyötä. Tuhosin mammam lehtikorista ainaski yhden vuosikerran verran naistenlehtiä. Siinä luomisvimmani keskellä osui silmiin artikkeli ihmiskoululaisten semmosesta raportointihommajutskasta ku wilma. Sinne saa opettajat laitella kaikensortin merkintöjä pikku pilttien päivätoimista. Pärähti sitten pikkuinen aivopieru ja mietin, et mimmonen vois olla koirien oma wilma.
PS. Koirien nimet on muutettu, ettei tule kelleen paha mieli.

Tässä muutamia merkintöjä:

Tiedoksi: Epäasiallinen käyttäytyminen: Rekku haukkui muita koiria kovaäänisesti koirapuistossa. Olisi syytä keskustella kotona käytöksestä.

Tiedoksi: tuntityöskentelyn laiminlyönti: Simo kuljeksi päämäärättömästi ympäri luokkaa ja pissi tuolinjalkaan. Sisäsiisteyttä tulisi noudattaa. Kotiläksyksi kuivaksi harjoittelua.

Tiedoksi: Opiskeluvälineet kotona. Saimi väittää jättäneensä repun kotiin. Huoltaja kuitenkin kertoo Saimin syöneen sekä repun että sen sisällön edellisiltana.

Tiedoksi: Kotitehtävät tekemättä. Tuska väittää siskonsa Saimin syöneen kotiläksyt. Huoltaja vahvistaa asian.

Tiedoksi: Opiskelu muualla. Risu sai viettää päivän metsälenkillä koulun sijaan. Päivä oli täysi kymppi.

Tiedoksi: Oppimistilanteen häiritseminen: Metsälenkin päätteeksi Risu syöksyi metriseen mutaojaan ja kieriskeli siellä kaikista kielloista huolimatta.

Tiedoksi: Luvaton poissaolo. Kelmi karkasi mökin pihalta naapuritontille, kävi uimassa heidän rannassaan, juoksi sisälle taloon, vei pullapitkon pöydältä ja palasi takaisin omalle tontille. 
Kelmin omistaja käyköön siivoamassa aiheutetut sotkut ja leipokoon anastetun pitkon tilalle uuden.

Tiedoksi: Työskenteli ahkerasti. Paavi kaivoi tänään takapihalle melkein metrisen kuopan. Isäntänsä oli siitä vähemmän ylpeä, kun pimeässä kompuroi kuoppaan. Ahkeruudesta Paavi saa positiivisen merkinnän, työturvallisuudesta ei niinkään.

Tiedoksi: Poissaolo luvallinen. Heteellä on tänään aivan kammottava ruiskuripuli ja hän oksentelee lähes tauotta. Hede on vietävä lääkäriin nesteytykseen ja saamaan pahoinvointilääkettä. Harjoittelemme kotona ripulintähtäystä karvalankamaton ohi sekä vatsa-antibiootin nielemistä ulos sylkemättä tahi karkuun juoksematta.

Tiedoksi: Ilmaisi itseään rohkeasti vuorovaikutustilanteessa. Kelmi oli tänään äitinsä Heteen kanssa koirapuistoilemassa. Liiankin innokas uroskoira lähestyi häntä kopulointimielessä useampaan kertaan. Toisin sanoen : yritti päästä pukille. Kelmi ilmaisi itseään urokseen nähden hyvinkin asiallisesti: takajaloilla seisten ja hampaat irvessä äristen. Johan oppi poika olemaan! Hienoa, Kelmi.

Tiedoksi: Osallistui tunnilla: Kelmi, Saimi, Hede, Risu ja Tuska olivat tänään luontopolulla. He osallistuivat ahkerasti opetukseen heinää syöden ja mätäsienissä kierien. Saimi saa vielä ryhmässä erikoismaininnan suunnistajan kakkakasan kaivelusta. MummukoiraHede viimeisteli ryhmätyön syömällä loput tuotokset sammalmättäältä.

Että tämmösiä aivopieruja tällä kertaa, ja loput pannaan postipaketissa tulemaan. Mukavia tulevia syyslomia vaan kaikille
terveisin TaimiKinkku Minellin

Kinkun kirjoituksia: Hyvää eläinten päivää!

Terve taas vrendit!
Viime aikoina olen enimmäkseen käynyt metsälenkeillä, uimassa rapaojissa ja hakemassa herkkuja lähieläinkaupasta.

Meikämandoliinilla on nyt tärkeää asiaa: On kaikensorttisten elukoitten ihkaoma päivä.
Minullahan on paras ja aivan superelämä, justiin täytin kaks vuotta, eikä ykskään hetki oo ollu huono.

Minä ja kaikki rakkaat läheiset elikot saadaan joka päivä rakkautta ja hoivaa, ruokaa ja rapsutuksia. Meillä on erittäinkin mukavat ja lämpöiset pedit, nukun nimittäin mamman vieressä joka yö.
Jos tullaan kipeiks, meitä hoidetaan, viedään lääkäriin ja tarkistetaan sittenki viel kymmenen kertaa, et ollaan varppisti kuosissa.
Me ollaan puhtaita ja hoidettuja, kammattuja ja puunattuja, eteski jokaisen rapakeikan jälkeen.

Mut tiiättekö: kaikilla elikoilla ei oo asiat yhtä hyvin.
Ja se on minusta suuri vääryys.

On eläimiä, jotka makaa omissa kakoissaan, ei saa ruokaa juuri olleskaan ja niillä on paksut ketjut kintuissa tai kauloissa.
Osa eläimistä elää koko elämänsä semmosissa pikkukopeissa, jossa ei ees kääntyyn mahdu.

Joku hirvee tyyppi saattaa teettää samalle koissukalle joka vuos monet pentuset, eikä hoida niitä olleskaan ja sitte ne pentuset on kitukasvusia ja sairaita.
Joku toinen torvi potkii ja hakkaa kaikkia elukoitaan, ei anna ruokaa eikä päästä niitä ees pihalle.

Näistä tyypeistä meikämandoliini tulee niin kiukkuseksi, että sanon ison komentohaukun ja top tykkänään!

Pitäs olla semmonen laki, et inehmoisten kuuluis ensin todistaa, et osaa huolehtia elikoista, olipas ne sitten kissoja, koiria, kanoja taikka sihinätorakoita, ennesku saavat ottaa yhtäkään eläintä vastuulleen.

Tulee vallan surumieli ja iso itku, kun edes miettii, että kaikilla elikoilla ei oo tässä maailmassa asiat hyvin.

Siksipä sanonkin teille kaikille, että rakastakaa ja huolehtikaa eläimistänne, hoitakaa niitä ja katsokaa, et niillä on kaikki hyvin 24/ 7 ja 365.

Hyvää eläintenpäivää kaikille kaiffareille toivottaa Taimikinkku Minellin frendeineen

Kinkun kirjoituksia: Metsästävä kultainen

Terve taas frendit!

Tiiättekös, kun meikämandoliini on yhtäkkiseltään oivaltanut, et oonkin justiin tietyn rotuinen koissukka.  Olen erittäinkin noheva ja nopealiikkeinen kultsumimmi ja tietty siitä hirveen ylpee. Meillonki tiettyi koiramaisia erikoispiirteitä, joita kaikilla sesseroduilla ei oo ollenkaan. Me uidaan, eteski mutarapakoissa, jahdataan lähiökaneja ja -kissoja, kieritään mätäsienissä ja kalanperkeissä sekä yritetään ottaa kiinni jokikinen lintu, olipa se sitten lentävä, uiva tai muuten vaan kaakattava. Moni kultainen käy ihmisineen metsällä ihan aikuistenoikeesti, ja pärjää siellä ihan superbuenosti. Meitsiähän rupes tietty kovasti kiinnostamaan, et miks me kultaiset ollaan justiin tämmösii. Kuka ihme on mahtanut keksiä tämmöisen rodun, joka ui ja noutaa, on tosi kaunis ja hienoturkkinen sekä maailman hyväluontoisin. Siispä otin selvää, ja mitä löysinkään.

Olipas kerran yksi vaari, semmoinen papparainen Enkuissa, siis tuolla Brittein saarilla.

Sitä otti pattiin. Se oli kova pappa metsästämään ja sitä harmitti, kun sen piti ite uiskennella pamauttamansa linnunräpäköt eli sorsat jorpakosta tai heinikosta. Se kelas ja mietti ja fundeeras, et no voi hitsin pitsi! Tässähän pitää jotain keksiä, ettei joka kerta kintut kastu ja iske kauhea miesflunssa, kun halutaan rouvaloordin kanssa herkullista sorsapaistia.

Tää pappa oli yks loordi sieltä Enkuista, semmonen Söör Tweedmouth, se on enkkuu ja meinaa niinku Kangassuuta...Tällä Kangassuun papalla oli paljon koissuja, mutta se oli ihan kyllästynyt, kun kukaan niistä karvakorvista ei osannut tuoda sille niitä pamautettuja sorsia sieltä jorpakosta. Kangassuun vaari kelas varmaan yli kakskyet vuotta tai jtn, et miten se sais semmosen sessen, ku tekis nii. Pappaparalla ehti  olla monta miesflunssaa ja hirmumärät kengät ennesku se sai kuulkaas hirveen aivopierun:

Kattokaas ny, kun sillä  Kangassuun papalla oli semmone keltainen noutaja ku Nous tai Nenukka, noin tuttavallisesti. No tää papsu sit löysi semmosen mimmin sille Nenulle pari vuotta myöhemmin, semmosen vesispanielitypykän. Noh, arvaattehan te, kun kaksi kaunista kohtaa, ni mitä siitä sitten seuraa:  Tietty Nenukka ja Nättimys saivat neljä ihanaa koiravauvelia: Krookus, Esikko, Kevätesikko ja Ada.

Ja arvaattekin varmaan, mikä se Kangassuun papan aivopieru oli: nää Nenun ja Nättimyksen jälkeläiset olivatkin sitten tosi fiksuja ja filmaattisia, ne osas uida ihan justiin yhtä hyvin ku meikämandoliini ja ne toivat sille papalle niitä sorsia sieltä jorpakosta ihan tosta noin vaan. Ei tarvinnut enää papsun itte kaivella sorsia heinikosta takapuoli pystyssä varpaat märkinä. Ja koska se alkoikin olla jo aika vanha papsu, ni se oli tosi häpi, ku ne koissut teki noutohommat ja etsinnät sen puolesta.

Nii ja mikä olikaan tämän tarinan syvin olemus: Nää Nenulin ja Nättimyksen jälkeläiset, nää kukkikset, ni ne o justiin meidän kultsujen esimummoi- ja pappoi ja niiden pennut ja niiden pentujen pennut ja nii eespäin....

Pitää kyl tolle Kangassuun papalle ja sen koissuille heilauttaa häntää ja lipastaa ihan hermeettinen ilmapusu jonneki sinne pilven reunalle, ku ilman sitä pappaa ja sen koissuileita ei meitä kultsuja olis ollenkaan. Ei niin minkään värisii, mallisii, muotosii eikä luontosii. Nyt meillon kultsui jotka noutaa, uiskentelee, ettii tyyppei metiköstä, sniffailee, hiffailee, nukkuu soffalla ja pikkasen tuhnuttelee. Jotkut osaa jorata, heittää yläfemmat, tehä temppui ja kreisibailata. Yks varsinkin on toosi taitava syömään vessapaperia, parketin reunaa, kynsiviiloja ja sohvatyynyjä. Esmes noin lyhyesti ilmaistuna.

Mä uskon varppisti, et Kangassuun pappa rakastaa ihan jokaista kultsua, joka täällä pallon päällä tänä päivänä iloisesti häntä heiluen ja korva lepattaen ilostuttaa porukoita.

Etenkin mä luulen et se syvästi rakastais myös meikäläistä, koska olenhan vallan ainutkertainen, ja hyvinkin persoonallinen Taimikinkkunen.