Jussin taikaa

Töttöröö!

Kohta on keskikesän suuren juhlan aika, ilmassa on vesipisaroiden havinaa ja myrskytuulen kevyt henkäys kulkee yllämme.
Elikkäs jussi, tuo suomalaisten ikioma kesäbileiden kohokohta, lähestyy uhkaavalla vauhdilla. Se keulii feivorittijuhlien kärjessä iha siinä joulun ja pääsiäisen peesissä. Jussinakin marketeista loppuu safkat ja jengi panikoi hermeettisissä autojonoissa ku ne hilaa ittensä pöndelle sukuloimaan. Sit ne polttaa pehvansa saunan kiukaaseen, tsittaa notskilla hyttysten syötävänä ja kiroovat kökkökelii. Suomen kesä ku o lyhyt ja vähäluminen. Ois kandennu jäädä vaa himaa...

Vuonna nakki ja muusi mimmit liehu pitkin peltoo ja skutsii suortuvat lepattaen. Yleensä ne kelas, et kuka ois hyvä äijä niille tai et voittaaks ne lotossa tai jtn...

Me aateltiin muden kans skrivaa teille tämmöset koissujen ihkaomat jussitaiat. Saa näit tresaa ihmisetki, mut ei oo mtn valitusoikeutta sit thänkjuuverimats.

Jos ny kummiski eksähdät sinne pöndelää, ni siel kukkuu skutassa semmoi käki. Sit ei juuri ikinä nää missää, et sillee tylsä fogeli noutajille. Mut, ku kuulet sen kukkuvan, ni nii monta lördarii saat varpisti ku se kukkeloi. Varmuudeks käy myös pyytää sit lördarii nii monta kertaa ainski. Jos oot Stadis, eikä kukkeli kuulu, ni pönötä sit jääkaapin eessä ja venaa, khyl sielt jotai tippuu, ehkä ja meibii.

Syö paljon heinää, ni tulee kuohkee kakka. Mut muista pureskella kunnolla, muuten voi tulla heinäkakka. Se jää ikävästi roikkuu beremii, ja sit sen ihmisen pitää kiskoo se ulos. Ku tulee kuohkee kakka, ni mahtuu taas grilliherkut masuun, ei tuu ähky, ei!

Ku piehtaroit nurtsilla tai heinikossa, ni tulee hyvä fiilis! Muist sit, et siel voi olla punkkendaalei, ni anna sit ihmisen tsiigaa ettei oo salamatkustajii jääny turkkiin. Jos se ihminen käy piehtaroimaan heinikos, ni mee painii sen messii ja lipase pusu korvaan.

Sit viel varotuksen painava sana: Jos teitsin ihmiset lähtee botskilla hilluu järvelle pöndellä ilman niit pesuliivejä, ni muistakaa hilaa ne rantsuun, jos sattus käymää nii, et ne tippuis botskista. Onneks me noutajat ollaan sen verran taitavii tsimmaajii et vaiks perskannikasta hilataa ne maihin. Jos niinku sinne putois, ku eno veneestä...

Loppuviimeks skidi jussiloitsu:

Hillu heinissä, tsimmaa hulluna,
vartsaa maggaraa ja muit grilliherkkuja.
Mut älä vedä nakkiövereitä,
muista turkki kuivata.
Ettei tulis ihottumaa, hotspottia kamalaa.
Älä kisko kananluita, maissia tai vartaita,
muuten tulee suolitukos, olotila tukala.

Goisaa hyvin, fiilistele
diggaa kesän tuulesta.
köllöttellään laiturilla
nautiskellaan suulista.

Lajien välisestä ystävyydestä

Halipatsuipat vaa teilleki!

Me kelattii muden kans, et skrivattais meiän erilaisist elukkafrendeist. Monel kultsulla o himassa kaiken sorttista karvakaverii, muiden kultsujen lisäks. O kanii, marsuu, hamsterii, hiirtä, kisulei ja tiätty kaikenmaailman pikkukoissuja. Kattokaas ku kultsun sydämeen mahtuu mummojen, paappojen, vauvojen ja pikkulasten lisäks muitaki luomakunnan edustajii, nii glaiduu jengii me ollaan.

Jännää o se, et ku hillutaa tuol pusikos, ni rusakot, kanit, fasaanit ja kaiken maailman villielukat saa khyl kyytii. Mut sit ku tullaa himaa, ni sen kanin kans voi goisaa rinnakkain, tai se hiirulainen voi kiipeillä pitkin poikin, eikä ees yhtää tee mieli sitä jaagaa.

Meil o himas mun ja muden lisäks kaks kisulii. Milli o 12vee vanharouva ja Leevi on kybävuotias kollikisunen. Mutsi ei oo koskaan hiffannu, et kisut vois olla frendei. Se o aina vähä skagannu niit. Meitsi ku tuli tontille, ni johan alko tapahtuu. Alkuunsa mä hönö tietty jaagailin noit kisuleit, ku en muutakaa älynny. Sit mua rupes ottaa kupolista, et ne aina meni jemmaan, ku mä hörhöttelin menee. Mä hiffasin, et jos mä oon snygisti enkä hillu, ni se kisuli ehtii moikkaa meitsii ja hiffaa et mä oonki hyvä tyyppi.

Mä oon ollu tosi sitkee täs hommas. Alkuunsa noi kisut vaa juoksi karkuun ja mä jäin itkee saunan ovelle, bastu ku on niitten turvamesta, meitsi ei mahu lasioven alta. Yrdesin khyl, mut kuuppa jäi kerran vähän jumiin, ei kandennu.

No, sit mä kelasin, et jossen jaagailiskaan niit kisui, ni ehkä meist vois tulla frendei. Ja arvatkaas, toimi! Hikkupiljaa noi kisundeerokset hiffas, et meitsi on erittäinkin taitava pikakissanpesuri ja ykköslämmin kainalo. Tai no melkeen. Nykyään toi Milli seuraa meikää joka mestaan, tulee tsittailee viekkuun ja pöksöttää meikää nuppiin. Se sanoo mulle myös joka aamu K U R...se meinaa et haudi soot kliffa. Myöskin Leevi, maailman ensteks pelokkain kisuli, ei lähekään enää hanee ku meitsi menee sitä moikkailee. Se on myös pöksöttäny meitsin kuuppaa, kissojen kielellä se meinaa et sä oot mun.






Mut viel o valloitusyritykset kesken, välill meille tulee kyläilee yks Meemo-kisu. Siinon kuulkaas duunii meikälle. Se painelee heti ekaks sinne bastuu jemmaa ja pitää iha karmeet sihinää, niinko joku kärmes tai paistinpannu. Josse sattuu olee alakerras, ni se vetää semmost sivuloikkaa ku seonnu sähköjänis, jonka häntä o tungettu pistorasiaan...Meitsin pitää opetella puhuu sille kissaa, et se hiffais ottaa lungisti. Khyl mä veikkaan et seuraaval viisvuotiskaudella näi saattais ehkä ja meibii käydä.

Ans kattoo ny, terveisin Hemppa thö kissakuiskaaja

Kesäterveiset Hempalta

Terden lerden ja kesäterveiset, kesäterveiset, kesäterveiset, H E I !

Niikö toi ihmisäippä o ollu ny kesiksellä koht kaks viikkoo, ni hikee o khyl pukannu. Ei sillä, et olis mikään terdekeli, vaa koko ajan o nokka johki suuntaa.

No, ekaks ko loma alko, ni päästii meitsin suosikkipojun syndeillä käymään, siis ei millään munasyndeil vai syntsil elis synttäreil. Saatii juustoo ja pahtopaistii muden kans, nam! Nyt hiffaat, miks se on meikän frendi, kuka muu saa A I N A jtn herkkuu, ku mennää moikkaa. Nii-i, ei kukaan!

Sit oli yhet kultsutreffit Rajikses, meit oli ainskii 25 ja ihmiset päälle. Ja hei, mä karkasin. Juu, vapaaseen maailmaan, noin kaheks sekaks, liipotin korva lepattaen pitkin parkkista. Sit nappas pelastava enkeli raivelist kii ja pukkas takas puistoo. Hyvästi jänskä maailma! Muuten vedettii rundii pitkin puistikkoo nii, et varvikko vaa heilu...ja minä, broidi Taavi ja mutsi. Vaiks mude ny enimmäkseen vaa tsimmaili, lipu siel aallokossa ku tappajahai konsanaan.

Mamman kans o joka päivä käpötelty kiltisti koissupuistoo ja takas. Koissupuistos o ollu rallitokoreenii, hillumist ja korvanpurentaa, enimmäkseen äipän. Sit o ollu nurtsil piehtarointii ja heinän syöntii. Ihmisäippä yritti jotain damii viskellä ja tarjoilla meitsille. Yäk, en syä! No hain mä sen sille, iha säälist pari kertaa, ja sain mä tietty herkun palkaks. Pupu ois khyl paljon kliffampi noutaa, ku tommonen kangaspötkylä, ettäs tiiätte!

Sit oli meitsin broidi Eelis, hoidossa. Sen pappa läks käymään laivareisulla, ni Epson tuli meille kyläilee. No, Epul o noi hormoonit aikas hyrvällä...ei se oikee hiffannu et mä oon sen systeri..Koko ajan sai olla ihmisäippä komentaas, ku yritti käyttää meitsii heppana. Sit ku se ei heppaillu, ni läähätti ja hörväili...iha koko ajan. Meitsit ko yritti goisaa, nii Eppuli ois vaa leikkiny...Ei sitä ny läähättäen hilluta yötä pitkin, vai jossiloli ikävä sen iskää...On se kiltti poika, mitä ny liikaa tykäs noist heppaleikeist. Ihmisäippäki vei meit kolmee iha yksi ulos, emmäkää kehannu yhtään hillua enää, ku jos se ois vaik pannuttanu. Must o vahingos tulluki jo aikas kiltti mimmi, en tiiä, mitä oikee o tapahtunu, minne katos raggariHemppa....Ainii ja mude karkas, ku Eelis haettii himaa. Ei se kauas menny. Juoksi vaa suoraan kasvattajan jenkkirassiin ja istu etupenkille. Se oli menos niille kylään, samantien.

Nyt me muden kans ollaan lähinnä goisattu koko hela daageni, ku ei kukaan jaksa hilluu 24/7 ja 365. Himas otetaan lungisti, nih!

Seuraavaks me päästääki sinne kasvattajalle yökylään, ku noi tyypit menee johki kinkereihi. Olkoot siel vaiks kui pitkää, koska me diggaillaan nii kyläillä meiän ekoil tyypeil. Sit voi tulla taas himaa goissaa.

Seuraavaks lähetää sit landelle, mut siitä enemmän sit myöhemmin....
Kesis jatkukoon terkkulerkuin Hemppa ja Säde

Kliffaa hei!

Moron frendit!

Ihan pakko skrivaa ku meikäl o huomen födlarit, elis syntsat elikkäs mä täytän 5.6.2015 kokonaiset neljä vuotta. Ihmisen iässä se ois niinku meibee ehkä ja sille 28 vee. Et hehkee misu. Eikäkö?

Meitsi födas Vantaalla (no ihan melkee Stadin rajal) 5.6.2011. meikän mutsi o Sofia ja faija Sunny, meitsi o suulisperheestä, elikkä aurinkopentueesta, offisialli meitsi o Minellin You are my sun, eli oon sun suulikses, eli Säde, tiätty. Kamu-broidille onneeponnee myäskin!

Sillon heinäkuus 2011 meikä roudattii ton ihmisäipän ja iskän himaan. Ihmisäiskä oli vähä tiukkis, ehkä noi 20 minaa...sit se alko relaa meitsin kans. Ihmisiskä kelas meikää pari päivää. Se ei oikee tienny et oonksmä kisu vai fisu vai mikälie. Sit mä aloin tsiigaa sen kans jalitsuu, ja se oli myyty. Pääsin viikos soffalle. Ja sain lördarii.




Meitsi diggaa yli kaiken monest judeemist. Yks yli kaiken o tsimmaus. Mis o vettä, siellä Säde. Misson rapakko, siellä meitsi. Ei oo khyl koolla välii, pääasia, et pääsee pyörii. Mitä mutasempi, sen parempi. Siinon jotai tunnelmaa. Rapee fiilis, tietsä.

Meikän ihan paras frendi o yks Elmeri-poika, me ollaan tunnettu ihan skideist asti. Ilman Elmerii ei oo Sädettä. Se side on tosi vahva,

Sit mä oon mutsi, ehkä tiesit. Meikäl o edelleen ne yheksä skidii. Mutsius sopii myös meikälle ku nisä mahaan. Imetys oli ihan parasta. Yheksä skidii roikkuu banaanitisseissä ja mä niit imetinki 24/7, ainaski melkein. Olin khyl aika ranka, ku himaan pääsin.

Sit mullon toi Helmi, mun vauva. Se budjaa meillä. Mun skidivinkula. Mä annan sille vaik namin suusta, juoksupökät jalasta, nappulat kiposta. Rakastan.

Ja ihmisäippä ja -iskä. Ne on meitsin luottotyypit. Ne pitää meikäst ja Hempast aina huolen. Vie kaiken maailman näytelmiin ja kaverikoirajuttuihin ja reeneihin ja tsimmaa ja kasvattajalle.

Niitä mä rakastan ihan eniten.Kasvattajaa ja sen familii. Meitsin ekoja ihmisii. Ne, jotka näki mut ekaa kertaa täs maailmas. Mä sekoon joka kerta, ku mennään niille kylään. Niisson jtn taikaa. Hemppaki sekoo. Tietty. Ku ne on senki ekat tyypit.

Sit mä diggailen ihan hulluna kaikkii vaahtosammuttimii, semmosii tuttiritarei, mummelei ja paappoja, ja koululaisii ja eskareita ja ihan kaikkii, jotka diggaa meikää.
Mä oon forever häpidog, mamman kultsu!

Huomen meikä saa nakkikakkuu ja uuden lelun ja Hempalt pusun, se aina pusuttelee...Kyllä on elämä ihanaa T: Säde, aurinkokuningatar

On gimis ku on kesis!

Tsaukki vaan jengi! Nyt me skrivataan iha lyhkänen judeemi teitseille, ku mein ihmisil alkaa kesis. Ne on tosi glaidui siit! Kaikille frendeille glaiduu kesistä t Säde ja Hemppa  Jo pukkas glaiduu aikaa, on kesis viimeinkin. Ja minne vaan kun tsiigaa, ni hittaa blumsterin. Ja kaiken uusiks duunaa noi säteet suulperin. Ne stadin nyyaks puunaa vek stikkaan perperin. Taas nurtsit vihannoivat ja hiffaat fogelin. Puut Pitskun huminoivat, Valgan ja Ogelin. Nyt ei sun tarvii snärkkää tai tinttaa humalaa: Kyl ihmehommat järkkää toi meidän Jumala.

Kaverikoira Säde

Tervehdyksen kesä teille kaikille tasapuolisesti!

Meitsi päätti skrivailla, ku viime aikoina on tota kaverikoira elikkäs frendikoissukeikkaa pukannu ahkerasti.

Nii. Meikä o siis semmonen kennelliiton kaverikoira. Se meinaa et pitää olla glaidu mimmi tai kundi, diggailla kybällä ihmisii ja antaa niitte rapsuttaa meitsii ilomielin. Mä käyn ookailee ihmisäipän kans kaiken maailman skoleis, vanhainkodeis ja tapahtumis, mihi meit pyydetää. Sit mä siel stondailen huivi kaulassa ja venaan et joku tulis rapsuttaa. Ja voin kertoo, et khyl tulee.

Viime viikonloppuna meikä oli iha täs Kantsus ihmisäipän kaa yhes skidivinkuloitten omas jutus. Se oli semmone Unelmatapahtuma skideille. Yleensä toi Kantsun Sitratori o vähä pelottava mesta, ku siel ördää jengi bisset kourassa ja melko hirvees känäs. Pikkuset mutseineen ei diggaa käydä siel kirjastossa tai kaupassa tai nuorisotalolla, ku ne skagaa niit örvelöitä. Vaikkei ne oo yleensä pahoja, niillon vaa paha mieli, ehkä ku niillei oo omaa koissuu, jota halata.

No, eniveis. Se oli yks lördaagi ku mä lähin sinne Sitratorille muden kanssa. Siel ei ollu viel paljo ketää, ku ihmisäippä kelas, et mä saisin sniffailla eka mestat rauhassa. No siin viel notku jotai bissejengii siin Alepan nurkilla, mut ne alko olee vähän levottomii, ku rupes ratassakkii pukkaa mestoille, siis niinko mudei ja faijoi skidien kanssa.

Niit skidei oli vaik hurumykke ja ne kaikki halus tulla meitsii moikkaa. No, meikähän oli ihan elemntissään, ku skidit tulee pussaa ja halii. Ykski pikkujäbä otti kaulasta kii ja laitto öögat sulki ja iha täris, ku sai olla siin meitsin lähellä. Meikällä vaa häntä vähä heilu...vaiks oisin kyl pussannu sen puhki, mut se oli nii skidi tyyppi, et en viittiny sit. Sit tuli yks tuttiritari, joka kilju riemusta ku sai meikää rapsuttaa. Se tunki sormet meikän turkkiin ja kujersi menee...sen mude ja faija sai väkisin laittaa sen tyyppendaalin rattaisiin, muuten se olis tulle meille himaan asti.

Me muden kaa tsiigattii välil sinne Alepan nurkille, ja tiätteks, ne kaikki bisseördarit oli hävinny. Meitsi ois toivonu, et ne ois tullu moikkaa meikää, ennesku häippäsivät. Ku ei ny kukaan saa jäädä ilman kaverikoiran ystävällistä hännänheilautusta.

Meitsil oli hieno päivä ja on aina ku ollaan ihmisäipän kans duunissa, kaverikoiraduunissa. Se mikä oli mageeta, oli miten Kantsulaiset mutsit, faijat ja skidit ownas sen Sitratorin perheille ja pikkusille, eikä kukaan skagannu, yhtään. Ees meikää, vaik oonki tämmönen iso koissu, mut aikas hemmetin kiltti...anteeks voimasana. Ihmisäipälläki meni pari kertaa roska silmään sen päivän aikana, tuuli vissiin aika paljon siellä, Sitratorilla.
Terkuin Säde

Näytelmissä

Huhhei ja hellurei sun heiluvilles vaan!

Tänään meikän on ihan pakko avautuu ja lujaa. Meinaan oltiin mutsin kanssa näytelmissä Dumarissa eli stadilaisten kaakkipöpilandiassa. Tai no melkeen. Siin vinttikoirastraadalla oli näytelmät. Mä voin vähän valottaa et millaset, et niinku hei päivää!

No. Eka aamul ei meinattu saada niinku mtn safkaa. Mä jo siin kelasin, et joo-o, tänään o jotain tulollaan, en ehkä tuuleta vielä. Jotain häkkii ja härpäkettä oli eteinen täynnä. Ihmisäippä oli paahtanu jtn hermeettisen hyvää safkaa...ammunsydäntä, jota ei tiätty saatu.

Sit käytii normisettiaamupasanderit heittää ja valmistaudutaa vetää zetaa..ni eikäkö ihmisiskä föraa bilikan siihen framille ja sihen sit meikät iha hirveel föögal kyytii.

Sit o koisssuu vaik minkämerkkist, värist ja plaatuu. JA kaikki vetää sinne vinttikoissubaanalle, iha sikana sillee. Meikä tietty iha ekana...Ihmisäippä jotai vinee taas jossai siel kaukana et EI Helmi EI...ahhahhahahaaaah, mä painelen menee hullunkiilto silmissä, mutsi kääköttää perässä ku joku vasikka.

No siellon kaikkee mahtijengii, frendei, kultsui enemmän ku laki sallii, E N K Ä saa taaskaa riahuu, voihan permanentti ja muita rumannäkösii tukkajuttui...

No sit joku tunkee niit ammunsyrämii meikän kirsu eteen, enkä kerkee hilluu...seuraan vaan niit ku hai laivaa ja joku tätsy taas tsiigailee meikän hampaat ja puristelee sielt täält. Sit, tietty, meikä strittaa siihen kentälle, kato ku meikäl o juaksu, pitää jättää meilit jäbille.
JA sit tulee suuri vääryys, häkki heilahtaa, ja mä oon siäl sisällä. Mä haukun ja ulvon ja kiljun, ja kukaaan ei välitä. Mamma meni kehään jolkottaa vuorostaa ja sinne mut tunkettii, ilman mitään syytä.

Mä olin iha erinomainen ja mamma myös. Sit ihmispappa tuli meit hakee ja me oltii ihan et J E E E E! Paitti et se vei ne härpäkkeet takas bilikalle eikä meit ollenkaa. Sit se häippäs. Mutsi diggailee tota ihmispappaa ihan kybällä ja sit siinoli joku härdelli...ja arvaatteks mitä? Meikän mutsi Monaliisa, Munacarita, Pyhä Jysäys ja mitä näit ny o...hää ottaa ritolat, lähtee hanee, jolkottaa menee ihmispapan perään, kaikkien koissujen ja telttojen ja jengin keskellä, ihan tost noi vaa....Iso vaalee lähti ku Kultsu Kuopijoon...No, onneks yks kiva Ulla nappas sen kii ja toi ihmisäipälle takas. Mäki olin aivan lärkyttyny moisest.  Mun mamma, maailman kiltein, otti ja karkas. Ehkä se oli vähän leuhkana. ku pärjäs näytelmissä, oiskohan noussu hetkellisesti keltainen neste silmänvalkuaisten tasalle tai jtn.  Lirkit hattuun, virtsa ohimoon, urea umpioon. No onneks ei kadonnu ikiajoiks, meitsi ois voinu olla hiukka surkeena.

Sit me vihdoin vedettii ihmisäippä kultsuairueena parkkikselle, sielloli se kadonnu ihmispappa venaas meitä ja päästii himaa. Ihan V I H D O I N K I N. Mä meinaan goisaa täs mamman vieres ainskii seuraavat viis tuntii, enkä liiku mihkää, ainakaa vapaaehtoisesti, ja jos silloinkaan ni kilon palasina. On se rankkaa tää koiranelämä t Hemppa ja Säde