Meitsi päätti skrivailla, ku viime aikoina on tota kaverikoira elikkäs frendikoissukeikkaa pukannu ahkerasti.
Nii. Meikä o siis semmonen kennelliiton kaverikoira. Se meinaa et pitää olla glaidu mimmi tai kundi, diggailla kybällä ihmisii ja antaa niitte rapsuttaa meitsii ilomielin. Mä käyn ookailee ihmisäipän kans kaiken maailman skoleis, vanhainkodeis ja tapahtumis, mihi meit pyydetää. Sit mä siel stondailen huivi kaulassa ja venaan et joku tulis rapsuttaa. Ja voin kertoo, et khyl tulee.
Viime viikonloppuna meikä oli iha täs Kantsus ihmisäipän kaa yhes skidivinkuloitten omas jutus. Se oli semmone Unelmatapahtuma skideille. Yleensä toi Kantsun Sitratori o vähä pelottava mesta, ku siel ördää jengi bisset kourassa ja melko hirvees känäs. Pikkuset mutseineen ei diggaa käydä siel kirjastossa tai kaupassa tai nuorisotalolla, ku ne skagaa niit örvelöitä. Vaikkei ne oo yleensä pahoja, niillon vaa paha mieli, ehkä ku niillei oo omaa koissuu, jota halata.
No, eniveis. Se oli yks lördaagi ku mä lähin sinne Sitratorille muden kanssa. Siel ei ollu viel paljo ketää, ku ihmisäippä kelas, et mä saisin sniffailla eka mestat rauhassa. No siin viel notku jotai bissejengii siin Alepan nurkilla, mut ne alko olee vähän levottomii, ku rupes ratassakkii pukkaa mestoille, siis niinko mudei ja faijoi skidien kanssa.
Niit skidei oli vaik hurumykke ja ne kaikki halus tulla meitsii moikkaa. No, meikähän oli ihan elemntissään, ku skidit tulee pussaa ja halii. Ykski pikkujäbä otti kaulasta kii ja laitto öögat sulki ja iha täris, ku sai olla siin meitsin lähellä. Meikällä vaa häntä vähä heilu...vaiks oisin kyl pussannu sen puhki, mut se oli nii skidi tyyppi, et en viittiny sit. Sit tuli yks tuttiritari, joka kilju riemusta ku sai meikää rapsuttaa. Se tunki sormet meikän turkkiin ja kujersi menee...sen mude ja faija sai väkisin laittaa sen tyyppendaalin rattaisiin, muuten se olis tulle meille himaan asti.
Me muden kaa tsiigattii välil sinne Alepan nurkille, ja tiätteks, ne kaikki bisseördarit oli hävinny. Meitsi ois toivonu, et ne ois tullu moikkaa meikää, ennesku häippäsivät. Ku ei ny kukaan saa jäädä ilman kaverikoiran ystävällistä hännänheilautusta.
Meitsil oli hieno päivä ja on aina ku ollaan ihmisäipän kans duunissa, kaverikoiraduunissa. Se mikä oli mageeta, oli miten Kantsulaiset mutsit, faijat ja skidit ownas sen Sitratorin perheille ja pikkusille, eikä kukaan skagannu, yhtään. Ees meikää, vaik oonki tämmönen iso koissu, mut aikas hemmetin kiltti...anteeks voimasana. Ihmisäipälläki meni pari kertaa roska silmään sen päivän aikana, tuuli vissiin aika paljon siellä, Sitratorilla.
Terkuin Säde
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti