Tänään meikän on ihan pakko avautuu ja lujaa. Meinaan oltiin mutsin kanssa näytelmissä Dumarissa eli stadilaisten kaakkipöpilandiassa. Tai no melkeen. Siin vinttikoirastraadalla oli näytelmät. Mä voin vähän valottaa et millaset, et niinku hei päivää!
No. Eka aamul ei meinattu saada niinku mtn safkaa. Mä jo siin kelasin, et joo-o, tänään o jotain tulollaan, en ehkä tuuleta vielä. Jotain häkkii ja härpäkettä oli eteinen täynnä. Ihmisäippä oli paahtanu jtn hermeettisen hyvää safkaa...ammunsydäntä, jota ei tiätty saatu.
Sit käytii normisettiaamupasanderit heittää ja valmistaudutaa vetää zetaa..ni eikäkö ihmisiskä föraa bilikan siihen framille ja sihen sit meikät iha hirveel föögal kyytii.
Sit o koisssuu vaik minkämerkkist, värist ja plaatuu. JA kaikki vetää sinne vinttikoissubaanalle, iha sikana sillee. Meikä tietty iha ekana...Ihmisäippä jotai vinee taas jossai siel kaukana et EI Helmi EI...ahhahhahahaaaah, mä painelen menee hullunkiilto silmissä, mutsi kääköttää perässä ku joku vasikka.
No siellon kaikkee mahtijengii, frendei, kultsui enemmän ku laki sallii, E N K Ä saa taaskaa riahuu, voihan permanentti ja muita rumannäkösii tukkajuttui...
No sit joku tunkee niit ammunsyrämii meikän kirsu eteen, enkä kerkee hilluu...seuraan vaan niit ku hai laivaa ja joku tätsy taas tsiigailee meikän hampaat ja puristelee sielt täält. Sit, tietty, meikä strittaa siihen kentälle, kato ku meikäl o juaksu, pitää jättää meilit jäbille.
JA sit tulee suuri vääryys, häkki heilahtaa, ja mä oon siäl sisällä. Mä haukun ja ulvon ja kiljun, ja kukaaan ei välitä. Mamma meni kehään jolkottaa vuorostaa ja sinne mut tunkettii, ilman mitään syytä.
Mä olin iha erinomainen ja mamma myös. Sit ihmispappa tuli meit hakee ja me oltii ihan et J E E E E! Paitti et se vei ne härpäkkeet takas bilikalle eikä meit ollenkaa. Sit se häippäs. Mutsi diggailee tota ihmispappaa ihan kybällä ja sit siinoli joku härdelli...ja arvaatteks mitä? Meikän mutsi Monaliisa, Munacarita, Pyhä Jysäys ja mitä näit ny o...hää ottaa ritolat, lähtee hanee, jolkottaa menee ihmispapan perään, kaikkien koissujen ja telttojen ja jengin keskellä, ihan tost noi vaa....Iso vaalee lähti ku Kultsu Kuopijoon...No, onneks yks kiva Ulla nappas sen kii ja toi ihmisäipälle takas. Mäki olin aivan lärkyttyny moisest. Mun mamma, maailman kiltein, otti ja karkas. Ehkä se oli vähän leuhkana. ku pärjäs näytelmissä, oiskohan noussu hetkellisesti keltainen neste silmänvalkuaisten tasalle tai jtn. Lirkit hattuun, virtsa ohimoon, urea umpioon. No onneks ei kadonnu ikiajoiks, meitsi ois voinu olla hiukka surkeena.
Sit me vihdoin vedettii ihmisäippä kultsuairueena parkkikselle, sielloli se kadonnu ihmispappa venaas meitä ja päästii himaa. Ihan V I H D O I N K I N. Mä meinaan goisaa täs mamman vieres ainskii seuraavat viis tuntii, enkä liiku mihkää, ainakaa vapaaehtoisesti, ja jos silloinkaan ni kilon palasina. On se rankkaa tää koiranelämä t Hemppa ja Säde
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti