Me kelattii muden kans, et skrivattais meiän erilaisist elukkafrendeist. Monel kultsulla o himassa kaiken sorttista karvakaverii, muiden kultsujen lisäks. O kanii, marsuu, hamsterii, hiirtä, kisulei ja tiätty kaikenmaailman pikkukoissuja. Kattokaas ku kultsun sydämeen mahtuu mummojen, paappojen, vauvojen ja pikkulasten lisäks muitaki luomakunnan edustajii, nii glaiduu jengii me ollaan.
Jännää o se, et ku hillutaa tuol pusikos, ni rusakot, kanit, fasaanit ja kaiken maailman villielukat saa khyl kyytii. Mut sit ku tullaa himaa, ni sen kanin kans voi goisaa rinnakkain, tai se hiirulainen voi kiipeillä pitkin poikin, eikä ees yhtää tee mieli sitä jaagaa.
Meil o himas mun ja muden lisäks kaks kisulii. Milli o 12vee vanharouva ja Leevi on kybävuotias kollikisunen. Mutsi ei oo koskaan hiffannu, et kisut vois olla frendei. Se o aina vähä skagannu niit. Meitsi ku tuli tontille, ni johan alko tapahtuu. Alkuunsa mä hönö tietty jaagailin noit kisuleit, ku en muutakaa älynny. Sit mua rupes ottaa kupolista, et ne aina meni jemmaan, ku mä hörhöttelin menee. Mä hiffasin, et jos mä oon snygisti enkä hillu, ni se kisuli ehtii moikkaa meitsii ja hiffaa et mä oonki hyvä tyyppi.
Mä oon ollu tosi sitkee täs hommas. Alkuunsa noi kisut vaa juoksi karkuun ja mä jäin itkee saunan ovelle, bastu ku on niitten turvamesta, meitsi ei mahu lasioven alta. Yrdesin khyl, mut kuuppa jäi kerran vähän jumiin, ei kandennu.
No, sit mä kelasin, et jossen jaagailiskaan niit kisui, ni ehkä meist vois tulla frendei. Ja arvatkaas, toimi! Hikkupiljaa noi kisundeerokset hiffas, et meitsi on erittäinkin taitava pikakissanpesuri ja ykköslämmin kainalo. Tai no melkeen. Nykyään toi Milli seuraa meikää joka mestaan, tulee tsittailee viekkuun ja pöksöttää meikää nuppiin. Se sanoo mulle myös joka aamu K U R...se meinaa et haudi soot kliffa. Myöskin Leevi, maailman ensteks pelokkain kisuli, ei lähekään enää hanee ku meitsi menee sitä moikkailee. Se on myös pöksöttäny meitsin kuuppaa, kissojen kielellä se meinaa et sä oot mun.
Mut viel o valloitusyritykset kesken, välill meille tulee kyläilee yks Meemo-kisu. Siinon kuulkaas duunii meikälle. Se painelee heti ekaks sinne bastuu jemmaa ja pitää iha karmeet sihinää, niinko joku kärmes tai paistinpannu. Josse sattuu olee alakerras, ni se vetää semmost sivuloikkaa ku seonnu sähköjänis, jonka häntä o tungettu pistorasiaan...Meitsin pitää opetella puhuu sille kissaa, et se hiffais ottaa lungisti. Khyl mä veikkaan et seuraaval viisvuotiskaudella näi saattais ehkä ja meibii käydä.
Ans kattoo ny, terveisin Hemppa thö kissakuiskaaja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti