Viime aikoina olen enimmäkseen ollut ovela ja luonnikas oma itseni. Hiukkapiukkasen on taas ollut tylsää, koska mamman yövuorot. Mutta muuten on mennyt ihan suht jebajee!
Kuulin mammalta, et semmoi suurhyppymies ko Matti Nykänen on menny poies. Yhtään en tiiä, et minne se hyppäs, mut kuiteskii. Toivotaan et jonnei hyvään paikkaan, samaan esmes ku Helmiäipän ukki ja Sofia-mummu ja vanhempi Helmi-mummukka sekä kaikki muutkin poiesmenneet rakkaamme.
Tää Matti oli melkonen supliikkimies, vähän niinkus meikämandoliinikin.
Hänen muistonsa kunniaks aattelin, et mites noi Matin supliikit sopis meitsin maailmaan.
Älä pahastu, vaan ota huumorilla, ni elämä on ihan varppisti laiffii...tai jtn.
Älä koskaan syytä omista teoistasi ketään muuta. Se on mafian laki.
Hirvee ripsa ollu, pyrstöyskä ja sillai. Ihmisäippä menee töihin ja on antanu lääkkeet ja muut. Silti tulee ihan hirvee alkuräjähdys äipän sohvalle, seiniin ja kukkalaitteille. Sit hävettää iha hirveesti ja siellä makaat pimeimmässä nurkassa.
Juu-u...Näillä mennään.
Tällä kertaa ei lähtenyt lapasesta, vaan lähti jalat alta.
Aamulenkillä aidan vieressä näet jättimäisen kaniperheen. Eihän siinä nyt mitenkään voi enää riistaviettinen koiranpoikanen käyttäytyä. Vauhtia otettiin ja ihan hikkapiukkasen. Mammalta lähti jalat alta ja meikältä aivan lapasesta.
Minusta alkaa tuntua, että kuulun jokaisen suomalaisen kodin perheeseen.
Niinpä. Minusta jokaisen suomalaisen perheeseen pitäisi kuulua yksi TaimiKinkku Minellin tai hänen kaltaisensa yksilö. Olisi elämä paljon iloisempaa, ihan kaikilla
En ole ulkona kuvioista, olen pihalla.
Niin kuuluu ollakin. Ja ihan joka hemmetin päivä. Son koiranelämää se.
Ehkä otin, ehkä en.
Tuumasi ykskin Taimikinkku Minellin, kun koko pullavadin rosmouksesta syytettiin.
Kyllä mä tän ymmärrän, mutta kun mun aivot ei.
Mietti Taimi, kun rallytokon alkeita harjoitteli.
Tämmösii tänään ja vielä sanon, et kaiken kokeneena, jotain on varppisti vielä kokematta
terveisin TaimiKinkku Minellin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti