Viime aikoina olen enimmäkseen ulkoillut, uinut ja lepäillyt. Ehkä ihan pikkuhiukkasen ärsytellyt perhettä liialla energialla, koska kylmä ja pakkanen.
Pakkaspäivän ratoksi olen kuiteski keksiny hommaa seuraamalla ahkerasti vieressä, kun ispäihminen ja mamma selailevat semmosta kännykkää. Minä sen kyllä mielelläni tassulla tahi kuonolla tiputan maahan tai tyrkin poies, koska olenhan paljon tärkeämpi kuin joku konevempele.
Sittenii välillä mamma kiukustuu, kun puhelin lentelee pitkin plaattiaa, koska minä haluan rapsutuksia enemmän kuin mamma sais somettaa.
N O H , eniveis, meikämandoliini on siinä sivusilmällä sitte kummiski kurkistellu, et mitä se mamma tuijottelee ja onhan siellä aina välillä ihan hauskojakin juttuja.
Esimerkitteks toi Pertti, se erittäinkin perseilevä (anteeks) labradorinnoutaja. Sillä on justiin semmonen kuivakka huumori ja ihteironia, josta meitsi pitää. Jos silleesti vois kehdata sanoo, ni lähes sukulaissieluja ollaan. Meikä ny nuorempana hiukkapiukan innokkaampi tapaus, tietty.
Ja Pertsassa on semmosta noutajapojan charmia. On se komee! Terkkuja vaan Pertille Taimikinkulta.
Sittennii on tää someilmiö siittä kiukkusesta kissasta. Tö grampi Kät vai mikä lie, ku ei oikeen toi Lontoo taivu. Hiukka liian nekatiivinen tapaus meikämandoliinin makuun, mutta hassunhauskoja ne sen kuvat on. Son aina sennäkönen ku joku ois justiin pierassu ihan hirveet lemarit justiin sen kuonolle. Tai sitten heilutellu siinä sisävilettä ja syönykki sen ite.
Vielä mainihten semmosen erilaisia herkkupaloja maistelevan kultsupojan, joka aina syleksii poies kaikki tarjottavat pahat vihreet vihannekset tai ei ees maista niitä. Paras kohta on se, missä paha parsakaali pelottaa nii paljon, et pitää mennä pöydän alle piiloon. Onneks siinoli tarjolla muutaki vihannesta ja hedelmää kun se paha parsakaali ja kummiski onnellinen loppu. Se sai kinkkua kaiken sen kasviskidutuksen päätteeks. Häpi end.
Ja tiätty hei: kaikki te eläinten ystävät ootte tosi tärkeit somejulkkiksii, kaikki jotka julkasette noita hassunhauskoja videoita ja kuvia rakkaista otuksistanne meidän muiden iloks. Olipahan kyseessä sit jellona, hauveli, kissa, kirahvi tai vaikka minipossu. Tuotte iloa päiviin.
Tänks vaan teille terveisin TaimiKinkku Minellin
PS nytten voin ottaa pikku torkkuset, kerta oon taas kirjuuttanut, son Moro!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti