Viime aikoina meikämandoliini on pohtinut harvinaisen syvällisiä.
Jopa etten peräti sanoisi ihan kimurantteja ja kiemuraisia asioita.
Nimittäin kakkaa. Ja eteski näitä koirien kakka-asioita.
Meitin rakkaat ja huolehtivat emännät ja isännät kun keräilevät näitä kärmeksiä 365 ja joskus melkeen 24/7. Isommissa koiraperheissä ihan lapiotolkulla.
Ni ajattelin, et jos hieman valaisisin näitä erilaisia kakkendaaleja, eteski tuoreille pennun omistajille. Kato ihan koskaan ei voi tietää, mitä sieltä milloinkin tulee.
1. Kärmeskakka
Son sellanen ranteen paksuinen ja puolimetrinen pyyttoni. Tulee yleensä yöaikaan ja jo kahdeksanviikkoiselta pennulta keskelle kalleinta silkkimattoa. Läjiä saattaa olla useampi.
Kärmeskakka tulee myös satavarmana, jos mammis tai papsu on unohtanut ottaa kakkapussukoita mukaan lenkille. Siinäs sitten häpeillen potkit boakärmeksen kokoista pökälettä ojaan, juuei kukaan huomaa mtn...ja sillai.
2. Heinäkakka
Ensin koissuli päkeltää normikierukat pusikkoon. Sitten alkaa ähinä ja puskenta. Mielellään juostaan ympäri nurmikkoa siten, että se viimeinen takamukseen junttaantunut pökäle sotkee kaikki perskarvatkin. Mutta pötkylä ei vaan irtoa. Sinne vaan sitten reippaasti kakkapussin vuoraamin sormin pinsettiotteella kohti peräosastoa ja pökäleen päästä kiinni. Yleensä matkaan tarttuu väkiseltään ja valehtelematta niin pitkä heinänvihne, ettet oo ennen luonnossa nähnykkään. Silmämuniaan muljautellen koissukka tuijottaa, et mitäs hittiä nyt tapahtui. Heinäkakasta päästyään koiranpoika on yleensä niin tyytyväinen, että saattaa päkeltää pikkuboat vielä siihen perään. Ja tieteski olit käyttänyt sen vikan kakkapussin siihen heinänvetoon...
3. Ripskakka
Alkaa yleensä noin pauttiarallaa sunnuntai-iltana klo 23.05 ja jatkuu siitä noin tunnin välein, juuri aina kun olet nukahtanut, ni aamuviiteen. Justiin kun olet käynyt yöpuulle, kuuluu eteisen ovelta vienoa ynähtelyä. Aikas kuunneltuas, nouset pystyyn ja koira lähteekin jo sellaisella faartilla ovesta, ettet ehdi morjensta sanoa. Mahdollisimman kauas kotiovelta ja syvimpään ojaan tai heinikkoon on ripsakka pyöräytettävä. Siinä pyjama päällä sitten yrität saada päkeltävää koissua puskasta ja takaisin sisään. Juur, kun nukahdat uudelleen, alkaa sama laulu ja pihalle vonkaus. Aamulla, kun kello soi, mietit jälleen, et miksköhän meillonkaan koira...sillä ei ole enää mtn hätää, koska ripsakat on väännetty ja vatta tyhjä. Itellä ei ollukkaan nii väliä.
4. Salakakka tai yllärikakka
Joskus koira vaan päkeltää ja päkeltää siellä puskan juuressa. Etsii paikkaa, pyörien hyörien, ja taas päkeltää. Kuulet äänen, haistat hajunkin, muttamutta. Kakkaa ei ole missään. Ei pökäleen pökälettä, ei kiemuran kiemuraa, ei niin missään. Tietenkin ja juuri silloin kävelee siittä ohitse hyvinkin kaikkitietäväinen vanhempi frouvashenkilö, joka kovasanaisesti tiukkaa: Ai, et sitten korjaa koirasi jätöksiä. Hyi, häpeä! Ihan turha sanoa mtn takaisin ja mutista jtn ettei sitä kakkaa ees löydy...
Tässäpä teitille opiksi ja ojennukseksi tämäkin kakka juttu, mutta tulipahan tehtyä.
Lisää eritteitä ensi kerralla
terveisin TaimiKinkku Minellin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti