Tänään meitsin on pakko avautuu, ku oon huolissaan. Mein ihmisäippä ei oo olleskaa oma glaidu ittesä. Ei vedä palkokasvia kirsuun eikä kilaroi meikälle. Mä oon hualestunu tästä asiain tilasta suuresti.
Iltasin se o iha hiljaa vaa ja kuuntelee jotai surkubiisejä. Meitsinki tekis vaa mieli ulvoo kuuta ku se niit kelaa ees taas. Sit se spiidailee ihan snadisti tyynyyn, luulee varppisti et mä en muden kans kuule. Mä hyppään sen viekkuu ja lipasen ihan skidin muiskun sen poskelle. Oon siin vieres iha lähellä. Sit se vast spiidaaki.
Mä en kehtaa ees hillua ulkona enkä vedä enkä rieku. Ihmisäippä kävelee ku joku puoltyhjä romusäkki, kädet vaa roikkuu ja suupielet kans.
Sen lempi-ihminen o klesa. Se o joutunu sairaalaan. Se o pipi.
Ihmisäippä o ain iltasin myöhään veke himast. Sit se tulee ja on iha onneton. Siin meinaa meikälleki mennä hiki silmään. Mut mä oon reipas. Lempipappaa ei oo näkyny vähään aikaan. Meikä khyl varppisti uskoo, et se tulee viel meit muden kans rapsuttaa, ku me ei kuulemma saada mennä sinne lasarettii sitä tsiigaa.
Hitsinpimpulat me parannettais se koissupusuilla tost noi vaa. Sitä venatessa, me pusutellaa mein äippää et seki griinais taas.
Eikä mein lempi-ihmisellä ois mtn hätää, vais se joutus lähtee taivaaseen. Meikän Sofia- mummu, Kasperi, Nella ja Rekku- koissut olis sitä siel venaamas. Varppisti.
Mut ny meikän pitää käpytellä takas tonne äipän kainaloon. Mä hiffasin, et se kaipaa lohduttajaa
Ilosempia juttuja ens kerralla t Hemuli ja Säde
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti