keskiviikko 16. syyskuuta 2015

Hengen tuotteita

Tervehdysten lerpahdukset!

Pakko o taas skrivailla teille ku mieleen putkahtaa aina kummallisii juttui...semmosii aivopierui, tiätteks...
Täs yks päivä ku olin just tsiigannu noit hauskoi eläinvideoi, se o muute meikän lempparishöy, kaikkii elukoi siin höpöttää ja sit ne jutteleeki mulle ja...

Ai nii, se aivopieru...
Nii. Sit sen eläinvideon jälkeen tulee semmosii tylsii judeemei, mis vaa jotku mimmit ja jäbät höpöttää jotain lakkolakko ja pakolainen sieltä ja täältä ja vastaanottokeskus ja jtnjtn mielenosoitus. Sit ihmisiskä ja äippä höpöttelee siihen lisää päälle, enkä mä enää jaksa keskittyy ja sit tuleeki jo nukkumatti ja....

Ai nii...se juttu. Nii. Se pakolainen o tuttu sana. Puistos treffattii pakolaiskoira Hertta. Maailman kiltein ja söpöin koissuli. Vähä khyl komens meikää, mut kuka ny ei.
Nii. Sen ihminen kerto et se on tullu Suomeen jostai Romaniastaaniasta tai jostai, emmä tiiä. Siel se oli vaa painellu pitki kartsaa ja pikkujäbät oli nakellu sitä stemareilla ja fudinu. Sit joku tyyppis oli napannu sen kainaloon ja vieny johki turvaa, varppisti semmoseen vastaanottomestaan, mis se sai safkaa ja pesun ja ehkä viä föönauksenki. Sit se oli loppuviimein tuupattu lentsikaan ja tuotu tänne meille Suomeen. Yks kiva täti oli ottanu sen himaansa ja se oli ny sen koissu se Hertta. Sen nimi o Hertta ku sillon sydän päässä, oikeesti. Semmonen sydämen näkönen läntti otassa. Pikkujäbist se ei diggaa vielkää, mut muute iha symppis ötökkä.

Samaan aikaan meitsin ja muden kaa siel puistos oli sulass sovus myös sakemanni, ranskis, tanskis, belkkari ja musta käyttislapukka. Ja Hertta.
Vois ottaa ihmiset oppia. Nii.

Sit se lakko. Meikä ei muusta tiiä ku Säde-mamman istumalakosta. Kelatkaas ny.
Aivan hermeettinen hiki pihalla, suulis brennaa ja on kesis. Sit o pakko lähtee hoitelee noi sanitteettiasiat pihamaalle. Mude dallaa talon taa, tekee pisulit siihen ja sit se istuu. Ja istuu. Ja on lakossa. Ei liiku ei. Vaik vetäis. Tai tuuppis hanurist. Ni ei. Se ei haluu, et sen hellehetki nurtsilla viedään silt veke. Ni se istuu. Ja tekee lakon. Ihmisäippä ei voi ku kääntyy himaan ja antaa sen mennä goisaa nurtsille. Kato, saavutetuist eduist ei tinkitä, hiffaatteks.
Ihan pakkohan sen on se lakko lopettaa, viimestään ku tulee kakkahätä. Sit se painelee pusikkoon ku viitapiru ja unohtaa kaikki istumalakot. Ainski seuraavaan hellehetkeen.

Sit oli viel joku mielenosoitus. Meikä osaa sen aivan hermeettisen hyvin. Mude ku lähtee ihmisäipän kaa johki ilman meikää, ni sit vast kuulee koko naapurusto meikän mielenosoituksen. Mä parun ja haukun ja hypin ja riehun. Paitti ku tulee vesitykist ottalohkoon. No, eikäkö semmosel ruittipullol uhkaillaa nuppii. Mä skagaan sitä sinist vesipulloo, epämiellyttävää. Meikäl ei oo mtn panderollei et alas ruittipullo ja vapautta Hempalle, mut mä ainski ajattelen sitä asiaa. Simmä meen sohvalle osoittaa mieltä. Ja esitän myös haisevia vastalauseita. Et sellast.

Emmä tähä enää keksi mitään muut järkevää ja hei koht alkaa Avara luonnon uusinta, ehkä mä siin välis kuulen taas noit päivänpolttavii höpötysjudeemei, ennesku taas käyn goisaa mamman kaa.
Mordetsonit vaa T: Hemppa ja Säde




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti