Sopii kuulkaas teemaan tänäkin hyisenä kesäpäivänä. Perheen ihmiset keksas tossa mennessään, et viiääs likat uimaan, oikeen Stadiin, Rajikseen, koissujen ykkösmestaan.
No, vähän vodaa jo huiteli ja tuuliki nii et turkki meinas lähtee, eli kunnon blosis oli alkamassa, eli semmoi normi kesäkeli. Just passeli tsimmailuun. Mehän sihen, että oolsprait ja loikattii bilikaan ookailee.
Mutsi istu taas kyydissä ku tatti, meikä pitää yleensä semmosii apinaäänii koko matkan perille asti ja sit mä tärisen, innosta vissii. Autos oli kuiteski lämppäri päällä, näi kesäkuun kunniaks, ettei mua ainskaa viluttanu, paljon...
Perille päästyä portti auki ja mimmit puistoon, tsippadaa vaan!
Korvat lepattaen paineltiin heti rantsuun, eikä siel ollu ku yks kiva Olga-dallu.
Mude paineli heti jorpakkoon elikkäs jordaniaan ja haki semmost lilaa möllykkää elis damia.
N O, meikähän o semmone laiskimus ja hannari, et ku meinaa klabbit irtoo rantahiekast ni pidemmäs ei kahlata. Mä räykytin siin rantsus, mude hakee möllykkää ku Johnny Weismuller tai Mark Spitz tai Esther Williams tai joku muu kuviokelluja...Se o vähä huono palauttaa sitä handuun, eteski ku meitsi tulee siihe ja blokkaa sen ku sumopainija tai molari tai mikälie...mude tsimmaa ja Hemppa palauttaa, näin se homma etenee ja huolella...
Kunnes siihen rantsuun hilaa ittesä hirveellä forzalla semmonen äböut viiskyetkilone musta mamba, oikee Kyntteri, Toopermannin kuvatus. Siihe loppu möllykän haku, nii meitsilt ku mudelt. Hirveet vauhtii paineltii hanee ja huolella, ku takapää vatkaten, hullunkiilto silmissä ja kuolajojot roikkuen se lähesty meitä. Tietty rakkaus mielessä.
Meitä ny ei justiin hirveesti mikään kopulointi kiinnosta, ni vedettii hanee sitä hippulat vinkuen ja tuhatta ja sataa. Sinne jäi möllykät kellumaan ku blondit lähti ku hauki rannasta. Ja Kyntteri perässä, ja nylkytti menee koko ajan, ilman tauon paikkaa. Meil alko sit käämit pikkuhiljaa palaa ja fiilis oli iha piloilla. Sen Kyntterin omistaja vaa hihitteli siin vieressä. Meiän ihmisiskä meinas jo ystävällisesti leipasta sitä pataan, mut me päätettiinki sit lähtee himaan. Kato, paha mieli...kaikilla...No päästää sinne portille ja ollaa just luikahtamassa bilikalle, ni eikkäköhän se Toopermanni Kyntteri Himoköyrijä pölähdä tontille ja ota vikat ilmaveivit...Ihan vikaks se yrdee kyrdee meiän ihmisiskää klabbista...hirveet raapaleet tuli kinttuun, ku se Kyntteri sitä ihmisiskän pohjetta rajusti rakasti.
Olipahan reissu! Voin kertoo! Khyl ollaan taas iha poikki. Ehittii sentää tsimmaa skidisti ja nauttia Suomen vähälumisesta kesästä.
Seuraavaa kertaa venatessa, Kyntterin varalle meikä laittaa juoksupökät jalkaan tai tsittaan koko keikan rantavetessä
Rakkain terveisin Hemppa ja Säde
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti