Kerrankin pääsee ihmisäippä koneelle, kun mimmit viettää kesistä. Kerronpa teille snadit stoorit näiden likkojen elämästä, ehkäpä löydätte yhtymäkohtia, ehkäpä ette...meibii ja sillai kai...
Sulkekaa silmänne ja kuvitelkaa tämä (älkää liian pitkäksi aikaa, että näette lukea):
Herkkä aamuinen ulkoilulenkki, linnut laulaa, aurinkokin hieman pilkistää pilven lomasta. Kaksi kultaista syö heinää ja lompsii etiäpäin erittäinkin unisen omistajansa kanssa. Melkein voit kuulla korvissasi jotain herkkää klassista...
Ja sitten...pusikosta pomppaa rusakko tai kaks...pyörähdät salamana 360 astetta, melkein naamalles, olkapää sijoiltaan ja nilkka rullalla. Pauttiarallaa 60 kiloa liikkuvaa blondia lihasta pyrkii kiihkeästi haukkuen rusakoita jaagaamaan....Kerää siinä sitte ittes ja yritä olla hermostumatta...jatka matkaa.
Ihanaa elämää kultsujen kera :D
Syksyinen metsäretki, ihana ruska, kirpeän kipakka syysilma, raikas ja kuulas. Kaksi kauniin valkoista kultaista, niin tottelevaista, siinä rinnalla...
Kunnes, katoavat kuin pierut Saharaan. Siinä aikas huudeltuas, istahdat kannolle ja mietit jo mihin instanssiin teet katoamisilmoituksen...Kunnes tanner tömisee ja sieltähän nämä sankarit saapuvat. Toinen on kieriskellyt mädissä sienissä ja se isompi on löytänyt höyryävän läjän sitä itteensä. Hännät heiluen he iloisesti lähestyvät omistajaansa, valmiina muiskauttamaan mädältä lemuavan suloisen suukon poskellesi. Kyljet ja eturinta ovat mustanruskean, haisevan liejun peitossa. Koko kotimatkan yökit autossa hirveetä lemua ja katkua...ihanat koirat kerrassaan!
Talvinen maisema, lumikinokset koristavat pellonreunaa kuin postikortissa. Latu halkoo maisemaa ja hanki kimmeltää pakkasessa. Ketään ei näy missään, ja ajattelet hyvää hyvyyttäsi laskea koirat kirmaamaan hangelle hetkeksi. Eiköhän samantien ladulle pölähdä Pertsa Perushiihtäjä suikean ihonmyötäisessä hiihtoasussaan, pitkällä potkulla varustettuna. Ennen kuin ehdit karjahtaa mitään, ovat rakkaat koirulisi Pertsan kannoilla, kunnon kirittäjää hakemassa. Pertsa huitoo sauvoillaan ja huutaa samalla kaiken sortin sanastoa...ei voi jummartaa kaikkea eikä kuulla, koska häpeän määrä on niin valtava, että punastuva naamasi saa veren sykkimään korvissasi...Kun viime karjaisullasi saat klassisen kauniit kultaiset kuuntelemaan käskyäsi, ne ihmettelee siinä korvat lerpallaan, et mitä toi mimmi ragee...
Keväinen aamu...linnut laulaa (taas) ja aurinko nousee. Kävelet aamuhämärissä metsäpolulla ylväiden noutajiesi kanssa. Siinä silmät rähmässä et ihan huomaa, että keskellä polkua kököttää jotain. Havahdut vasta, kun joudut räkättirastaiden saastaisen ilmahyökkäyksen kohteeksi. Siinä samassa nuorempi koirasi on ehtinyt ottaa koko höyhenpallon suuhunsa ja yrittää viedä sitä piiloon...hihnat solmussa huudat jätä-komentoa ja yrität väistellä löysiä läjäluoteja..Onneksi lempeästä otteestaan tunnettu noutaja laskee saaliinsa hetkeksi maahan ja jatkatte erittäin vastahakoisesti matkaa. Metsän rauha on mennyttä...
Terveisin ihmisäippä
Ja mä khyl sanon, et emävaleita toi ihmisäippä suoltaa näppäimillään...ei mtn tollasta oo koskaan tehty. Me ollaan muden kans mallikoiralaisii...missään pyöritä, eikä ktn jaagata...vähän jos on räksänpoika suussa, ni heti ollaan sanomassa. Kosto on sulonen venaas vaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti