Kuka ois ees kelannu, et voisko tehä tolla ja tolla tyyppnedaalilla pentui ja sopisko ne keskenää ja olisko niil oikeet taipumukset ja tulisko hyvii ja terveit pentui jajajjajajajaaaajaaja ja sillee nii.
Kellä ois oikeesti aikaa kelaa tota kaikkee? N O, sillä K A S V A T T A J A L L A, tietty...tai no ainskii meiä, ja mone muunkin meiä kaiffarin semmosel.
Ei se koirankasvatus oo vaa sitä et pannnaa...eiku laitetaa kaks koiraa yhteen ja sit ootetaa et tulisko jotai...Nouwei!
Siinon katottu linjat ja suvut ja jälkeläiset ja menneet ja tulevat ja olevat. Sit mietitää et tuleeko hyvä, kaunis, uiva, noutava ja sopivan ahne kultsu, tai no jtnjtn sinnepäin.
Mut ekana kelataa, et tuleeko tervepäisii ja terveit skidivinkuloi. Meikäl o käyny loistomäihä, moon ihan superterve, maailman paras kultsutypykkä ja mutsi myäs.
Sit ku o kelattu, et joku kasvattajan kultsu tekis ehkä ja meibii niit pentuloita, ni ku se onnekas sulho o löytyny ni sithä se rumba ja labamba vast alkaaki. Otetaa testii ja sit astutetaa, sit käydää tsiigaa et onks pentuloi ja sit ventataa.
Sit ku ne skidivinkulat syntyy, ni kasvattaja vahtaa silmä rähmässä aamuyöl kello kolme et ne beibet syntyy, hengittää, menee tissille ja sit viel hoidetaa se mammaki. Seuraavat seittemän viikkoo se kasvattaja goisaa koissun unta, toinen silmä aina valmiina aukee, ku skidit ulvoo, kakkii, pissii tai muuten vaa haluu syykköön tai rakkautta. Kasvattaja o pentuste eka ihminen. Siks meki jumaloidaa meiä kasvattajaa. Aina ku mennä bilikal körailee, ni eka oletus o et sinne kasvattajalle. Mä pidän semmosii apinaäänii bilikas, koko matkan. Ku meikä kässää et ollaan menos oikeeseen suuntaa, meitsi alkaa kuulostaa ihan Korkeasaaren apina-aitaukselt....Sit pihal o pakko päästää hihnoist irti, me osataa ihan ite juosta jolkottaa sinne kasvattajan himaan. Se on vaa nii B E S T!
Meiän kasvattaja aina ihmisäipän kans vie meit johkii näytelmii, ja kaiken maailman reeneihi. Aina ennen näytelmii se saksii turreist esiin kaunii puolen ja sit se tarvittaes vie meiät kehäänki. Se on niinkku meiä täti tai mummo. Ihmisäipälle pitää aina esittää, et olis ikävä, jos me jäädää vaiks hoitoo kasvattajan luo, ettei sille jää paha mieli. Ei ny oikeesti jää! Ihan paras mesta!
Onks teil yhtä loistokkait kasvattajii ku meitseil? Kertokaa ihmees.
Me niin rakastetaa....Hemppa ja Säde
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti