Kinkun kiljoituksia: Kultsujen vuosikello

Telve taas vlendit!

Moon pienesssä viisaassa pennun päässäni kelannu, et kelta kaiken maailman konsulteilla sun muilla isopomoilla on oma vuosikello, ni mä kiljoitankin kultsikoille ihka oman sellasen, ni voi sit tsiigaa, mitä kaikkee osuu vuoden mittaan eteen, et voi sillee niinko valautuu...
Ja jos ei too sääkään vaihdu ni voi sitte ainaski kalentelista kattoo, et mikä vuodenaika pitis olla.

Kevät
Keväällä alkaa lumet sulaa ja aulinko paistaa. Tai pitäs. Ku paistaa ja sataa ja paistaa ja sataa ja tennispallon kokosii lakeita myäs, En voi käsittää. Just ku diggailet alkavasta keväästä, hiffaat sillee äkkiseltään sen helmeettisen kulan ja sköndän määlän, sekä sessessä, että ihmisen kenkän pohjassa. Voihan vitalis...!
Sitku vähä kuivaa, eikä oo enää pakkasta ja lunta, ehkä, ni koilulissa kiipeilee seittemänsataa ja kakskyt kolme punkeloo, tai no ainskii kymmene. Ja lämpö helättää kaiken maailman täit sun muut hälpäkkeet ja kämpäset. Sitten alvotaan, että mitä mylkkyä laitetaan vai laitetaanko ja mihin päähän. Silleesti.

Kesä
Onneks kuivaa ja koht o kesis ja pääsee tsimmaa ja pöndelle ja skutsii. Ai nii ja sit tulee hotspotti, ku tsimmailee siel jolpakossa ja helle hautoo, huh hellettä ja haalahiki heinäkuussa! Toiset vetäsee ihan tölkeet hikikoomat ja kiältäytyy liikkumast metliikää hiksan aikaan. Illal voi sit kaivaa putskiin uuden viilennyskuopan, semmosen pauttialallaa kaks keltaa kaks meetliä.
Ja sit ku tsimmaat hulluna, ni punkelomylkyt heikkenee ja sit on taas viissataa punkkia otassa, tai ainsskii seittemä.

Syksy
Ihanan hellekesän jälkeen kultsu pilistyy ja tiputtaa huokaisten kaikki kalvansa. Suunnilleen äböut kellalla ja olohuoneen matolle. Käjet kyynelspäitä myöden listissä mamma toivoo, että ne kasvais ees Messaliin takas. Kalvojen lisäks huusholli kuolluttuu hiekalla ja mudalla, eteisen tapettia pilkuttaa sievä lapaloiske.
Immeinen ja koiluus on kolisteltava illan pimeyteen killuvilla heijastimilla ja valovöillä, jotta näkyisivät muille kanssakulkijoille.
Madota, jos madottaa. Menkää mettälle, jos käytte. Kaiken maaliman leenit alkaa aina syksyllä, valitkaa sopivin ja vähiten helmoja laastava...
Valustaudu tuleviin liukkaisiin nastakengillä ja jääkiakkosyndeillä, selviät vähimmillä vaulioilla, ehkäs ja meibii.

Talvi
Lumilumilumilumilumi......ja koissulit sekoo. Ne kyntää naamallaan hangessa, pyölii ja hyölii, maistelee ja haistelee. Sä tuuletat, toivoen et se lapa ja kula loppuis...toisaalla loppuu ja sitten taas ei...Just ku alat nauttia puhtaista koissukoista, saat alkaa pelätä joulupauketta, joka alkaa nykyään jo ittepäisyyspäivän jälkeen. Sit muistakaa jemmaa joulusuklaatit, kinkunlasvat ja alimpien oksien kuusenkolisteet, ettei tuu kiilehätäkäyntejä elliin jouluaattona. Valustaudu uuteenvuoteen kuin toiseen maailmansotaan: pimennysvelhot, ulkonaliikkumiskielto ja lauhoittavat (sekä itelle että koissulle). Pidä peukkui, et taloyhtiön pikkujätkien paukkeet on loppu uudenvuoden päivään mennessä. Sit voi ehkä nauttii talvesta, ellei tuu ihan hilveet pakkaset ja dogei voi ulkottaa n. viistoist minaa kellallaan, ettei tassat jäädy.

Khyl o kliffaa, Suami ja sen seittemän vuodeaikaa...tai ainaski kaks: talvi ja takatalvi. Kattokaas ku jussinaki voi tulla lunta ja jouluaattona voi mennä golffaamaan.
Näilä mennään!
Son molo tee Taimikinkku Minellin

Kinkun kiljoituksia: Uimakeikalla

Telve taas vlendit!

Viime aikoina on pitänyt meikällä melkoisen kiilettä. Oon ollu metässä liahumassa, käyny kuulkaas näytelmissäkin tualla Hyvinkäällä, olin joku semmoi PNP2 en ihan yhtään tiiä että mikä semmonen on ehkä PalasNalttuPentu maailmassa ikinä, tai jtn! Yhtään en ees pelseilly siällä, olin valmana ihan nätisti, koska lihapulla.
Sitte nii oon käyny mamman luana liehumassa ja pulemassa sitä kolvasta.
Että kovasti on pikkukoilan elämään mahtunut tapahtumia. Ja vappupalloja.

Sitten niitä uutisia:
Tänään pääsin autoajelulle siskoNupun kanssa. Kamalasti kielleltiin ja kaalleltiin ja tiätteks semmosen talon lua jäätiin. Mein mamma läyhkäs pihalla kun yleinen syyttäjä, vähänkö hävetti mutsin käytös. Mä ja Nuppunen oltiin ihan sillee et mitä hittiä toi meuhkaa?

N O H ! mentiin sitten nii sisälle ja se mamma vaan jatko meuhkaamista, kattokaas kun soli nii innoissaan. Ei me tajuttu yhtään et niinko mistä?

Sitte meiät vietii suihkuun, eikä ees oltu likasii. Ja pantii semmoset kellukat selkään. Mamma vaa edelleen läyhkäs ja alvatkaa, ku semmonen poltti avattiin, ni sinne se hyppäs veteen heti jonkun vinkulelun pelässä.

Meikä ja Nuppu oltii vähä et apua, nyt se mamma hukkuu ja hiukka hädissämme siin ylitettii ite päästä tulvaan, ni eikäkös nää tyypit vie meiätki sinne lampille ja tuuppaa pelsauksesta sinne altaaseen. Kyllä me hetken aikaa systelin kanssa hädissämme ylitettiin kammeta altaasta ylös, mut sit me keksastiinki et hei, tää onki ihan kliffaa hommaa!

Mamma ja sen kaveli Sisu siellä vaan uiskenteli puiskenteli ihan hulluna ja alvatkaas niin meki kohta
tehtiin. Uitiin ihan täpöllä koko aika ja sitte oltiinki ihan tattis ja tasalaha sen uiskentelun jälkeen.

On nää kummia. Ekats en saa uida Vantaanjoessa solsan pelään, mutta sitte semmoseen sisäjokeen saan khyl mennä. En edelleenkään ymmällä yhtään näit kaksjalkasii...
Kesää kohti ja kämpäsiä
Telveisin Taimikinkku Minellin
PS tässä mä ylitän saada vesipisaloita kiinni

Kinkun kiljoituksia: alkisia askaleita

Telve vlendit!

Vime aikoina olen enimmäkseen juassut pusikossa kolva lepattaen. Mamma väittää et joteski muka vyölyn eteenpäin ja siinä saapi lentää moni muukin kuin lisut ja männynkävyt ku Taimi tulee tannel tömisten tontille.

H Ö H !
Minähän olen vain pieni ja valsin viltaviivainen koilanpentu, joka tahtoo olla kaikessa, ihan kaikessa, mukana ja ihan kaiken aikaa.
Ei ole jääkaapin oven lapsahdusta, sukkalaatikon kolahdusta tai oven nalahdusta ilman Taimikinkku Minellinin mustanpuhuvan kilsukan kosteaa kosketusta.

Ei ole pullavatia, johon pikkukieli ei lipaise tunnusmelkkiään. Saatika sitä glillimakkalaa, joka on ispäihmiseltä helkullisen mustanpuhuvaksi paistettuna keskellä luakapöytää, vain pikkuKinkkusta odottamassa.

Minähän vain osallistun ja olen hilmu leipas, tavattoman leipas pikkukoila.

Sitten niitä uutisia:
Tänään olen ollut metikössä ja kulaojassa pyölimässä kolme tuntia tai sata tai jotain, en tiiä kelta en osaa laskea vieläkään.
Se on kyllä ihmeiden ihme, ettei mulle oo vielä koskaan mtn sattunu, kelta aikas hilveetä vauhtia siellä metikössä painelen menee. Kai meillä pikkukoissuleilla on joku ihka oma suojelusenkeli, joka huolehtii meistä. Tai ainaski toivottavasti.

N O H...sen lenkin jälkeen kävi lamasee melkoisesti ja otin siinä lapiat kolmen tunnin tai sadan, kelta en edelleenkään osaa laskea, ni päivikset. Siellä löhnötin mamman sängyllä ketalat oikosenaan ja kuolsasin menee.

Sitten nii ku heläsin, ni aattelin et pitäähän se sänky pedata. En vaa viel oikee oo hiffannu, et pitääkö se päiväpeitto ottaa poies vai laittaa paikalleen...
Siinä sitten askaltelin sitä peittoo poies sängystä, voin keltoo melkosen laskasta hommaa, ni eikäkö toi mamma tuu siihen taas posmottaa, et Taimikinkku sitä ja voi hellanen tätä!

Penkele sentäs, minä ylitän kantaa oman kolteni kekoon näissä alkisissa askaleissa, ja onko senny niivväliä, notta onkos se peitto sängyllä vaiko ei....minä vaan kysyn...
Lähdenpä siis keittiöön makkalaa nyynämään ja pitäkää peittonne!
Tee Taimikinkku Minellin

Kinkun kiljoituksia: Kultsujen kiljakelho

Telpsahdus!

Nyt ku kevät lähestyy kovaa vauhtia ja kaiken maailman juhlakalkelot, ni me ollaan Helmiäipän kans pelustettu SKKK.
Son Stadin kultsujen ihkaoma kiljakelho. Täst voitte valita mummulle ja kummille ja paapalle ja naapulin tädille suosikkilomskut ja tietokiljat, silvuplee vaa.

Mein oma suosikki o tietty toi

Koilamaisimmat lunomme
Kilja esittelee suuludenhulluja ja vinksahtaneita koissulunoilijoita kautta aikain. Jos nää ei muuta pidennä, ni uniaikaa. Lekendaalinen Lekku Leino, P.Ehmolelu ja Samojedi Halmaapalta esittelevät häntiä pieksettäviä poljentojaan.

Hymyilevä kultsu

Ken yhtä kultsua rakastaa, se kaikkia rakastaapi.
Ken kultsun eteiseen unohtaa, ilman kenkiä olla saapi.

Ken kultsun kanssa on onnellinen, se tahtois onnehen jokaisen
ja kertoo, kertoo ja kertoo vaan oman kultsunsa toimista.

Oi, ootteko koskaan te painaneet pään pehmeää turkkia vasten.
ja nostaneet siitä sen pikaiseen kun kuolattu poski on lasten.

Ja ootteko menneet te milloinkaan te aamulla järven rantaan,
kun kultsu on noussut jo vuoteeltaan ja painellut pyörimään santaan.
Se ravistaa hiekat sun silmilles ja sokaistaa sut ihan täysin
Sit kaataa sut tyynehen järvehen istuu siinä kuin lempeys säysein.
Sitä tunnetta unhota et. 
R. Reino

Sit ois hieman jännitystä

Heikki Kultainen: Ei ole luuta antaa
Hyytävä tlilleli kadonneista maggaloista ja lullaluista. Ahnaat lescue-koilat lyöväävät dentastixit kultsupentujen suista. Pentutehtailu tekee tuloaan ja tlimmaajat vievät kalvatkin pöksyistä. Hätiin tulee maakunnista palannut kultsuagentti Bond, joka pistää konnat kuliin ja palauttaa dentastixit pentuloitten suihin.

Hieman mielipiteitä jakava on tämä

Kaspeli Hotanen: Pyllynleikä
Kavelikoila Eino liittyy lallytokolyhmään, toivoen sen vievän ajatukset pois jatkuvasta kihnuttamisen talpeesta. Pyllynleikää kutkuttaa aivan holtittomasti ja jotain olisi keksittävä. Toisin käy. Vaikuttava teos on jälkyttävän hauska ja kipeän tlaaginen talina pyllynleiän anatomiasta; siitä, mitä emme kenties tee, mutta jota alati suunnittelemme.

Tätä seulaavaa me suositellaan ihan joka kultsulle, mieli avaltuu ja sä hiffaat sun ihmistäs taas paljon palemmin, oot sille lennon kuuli, etkä lagee koko ajan sille.

Ihminen - suuli mysteeli
Käsikilja jokaisen kultsun kotiin. Näin kasvatat isäntäsi, seulaamisen alkeet. Miten ehdollistan emännän jääkaapille?  Seikkapeläiset, kuvitetut ohjeet joka tilanteeseen. Lisänä online-tuki hätätilanteita varten.

Näytelmäväelle

Malsa Kylä- Holmonen: Tuomaleiden valtakunta
Koilaväki on aina hallastanut monimuotoista näytelmäkulttuulia. Kylä- Holmosen teos on laaja esitys näytelmien melkityksestä suomalaisessa koilakulttuulissa aina 1970-luvulta nykypäivään. Ohjeistusta näytelmäkäytökseen ja asennoitumisesta kehätuomaleita kohtaan. Mainio kilja maallikoiden halhakäsityksistä ja niiden takana olevista todellisista talinoista.

Sit ois VEPE-väellä tää eepposs

Gunnal Golden: Mitt liv som U-båt elis Elämäni sukellusveneenä
Luåttalaine kultsikka ja vepeintoilija Gunnal Guntsi Golden kertoo, kui hänest tuli Suome ja Luatti aluevesil suuli uutisankka. Luultii sukellusveneeks ja vaiks mikskä vaik oli vaa vepeleenit menos ja Guntsi diggailee suklailuu yli kaiken. Mukana ennen julkaisematonta paljastusmatskuu.

Matkailijoille olis tää
Tsollo Olio: Lähe Tulkkusee
Monille tuttu Tsollo kuseksii pitki Tulkua. Mukana koskettavat novellit Tois puol koilapuistoo, Sua lynkyttäisin vielkii ja Äl ny mulle ala!
Loppukanoottina hiano teksti Jyväskylä miälessäin.


Täs ois ny tää meitsien TOP seiska tälle vuodelle, valmaan ni nää o sit juhannuksen jälkeen alekolis puolee hintaa. Ehkä venaat sinne. Saat kato enämpi makkalaa jouluks.
Sitä ootellessa
Tee Taimikinkku Minellin ja Mutsi

Kinkun kiljoituksia: Pääsiäisen ihme

Telve taas vlendit!

Mun on ihan pakko keltoo, ku mun mummukoilalla ja Helmiäipällä on ollut viime aikoina sulu puselossa.
Ne kun tykkää kissoista, koilista, pupuista, malsuista, kanoista, tipuista ja naapulin tädistä.
Ja Leevikissasta.
Nii, ni niitten pelheen Leevikissapoika on ollu hilveen kipee.

Se Leevi on jo vanha poika ja sillon vähä huanot hampulit. Se on melkeen kolmetoista tai jtn. Sitte nii sille tuli semmoi kauhee mätäpatti leukaan ja sitte se läjähti. Nii se patti, ei Leevi.
Leevipoika vietiin sitte lääkäliin ja hoidettiin ja annettiin lokotuksia ja pestiin
ja pantiin ämpäli päähän.

Sitte se Leevi vaa pönötti saunan lauteitten alla ja tuijotti tyhjyyteen. Väkiste annettiin lääkettä ja sitte se taas pönötti. Mummun ja äipän ihminen vaa itkee tihlusti menemään ja ylitti hoitaa sitä kissaa.
Sitte se soitti eläinlääkäliin ja valas semmosen hilmusulkean ajan sille Leeville. Semmosen ikiunilääkäliajan. Ja sitte se itki taas vähän lisää. Illalla se ihminen meni vielä lapsuttelee ja pitää hyvänä sitä Leevikissaa, äippäHelmi oli sen apuna. Leevikissa vaa pönötti ja nuokkui.

Sitten niitä uutisia:
Aamulla se mummun ja äipän ihminen heläs mieli multuneena ja lähti laskain mielin kohti kamalaa päivää.
Eikäkös Leevikissa ollut siellä saunassa ja puski sitä jalkaan ja hulisi ja pulisi ku mikäkin genelaattoli ja söi kissanlaksuja ja oli käyny laatikolla pisulilla ja kakkelillakin. Sitten se joi vettä päälle ja kävi tyytyväisenä köllöttelemään sen ihmisen kinttuihin.

Illalla se ihminen oli aatellu, et ei enää vanhaa kissukkaa kiusata ja oli ottanu sen tyhmän ämpälin pois sen Leevikissan päästä.
Silloin oli tapahtunut pääsiäisen ihme ja Leevikissa oli alkanut taas syödä, juoda, pestä ja pissiä. Sen ihmismummun oli sittenii pakko peluuttaa se sulullinen lääkäliaika ja käyttää sitä Leevikissaa vaan talkastuksessa uuelleen siellä hoitolassa. Nekin oli sitä mieltä, että Leevikissa voi jo paljon palemmin ja saa jatkaa pääsiäisihmeenä olemista tai olla joku Lasalus tai semmoi...

Nii, mitä tästä opimme: koskaan ei voi tietää, milloin on kenenki viimeinen päivä ja joskus se ei olekaan viimeinen. Ja muistakaa pestä hampaat. Mummukoilalla ja Helmiäipälläki o ihan plänikät hammashaljat nyt. Ja pihvinmakuista hammastahnaa. Et sillee.

Tämmösi tällä keltaa ja hyvää pääsiäistä ja sen ihmettä kaikille
tee Taimikinkku Minellin

Kinkun kiljoituksia: Kultainen keittiöapuli

Telve taas vlendit!

Viime viikonloppuna meinas mennä nappulat väälän kulkkuun ku kuikusin Hesalin kuukausiliitettä. Joku kiälitieteilijä oli mukamattes keksiny miten koilat puhuu. T E L V E !
Oli valmana käyny vaa lukemassa mun plokia ja ottanu sieltä mallia, aivan valmasti! Tölkeetä!

Jälkytyksestä selvittyäni voin keltoo, et meillon ollu lemontti, nynne lattiat laitettiin mun naskaleiden
jäljiltä uusiks, ja kuulkaas, kivilaatat lyykättiin..penkele, etten palemmin sano.
Mä olin muiden kalvakolvien kanssa evakossa Laumalla ja siäl vast hauskaa oli.
Kummallisen kiälen oppimisen lisäks meikä pääs jahtaa kanoja, juu, semmottiis ihan kaakattavia ja oikeita.
Ihmisäippä käski lähteä sitten nii aikas äkkiä kotiopäin, ettei ne kanapalat kuole sydänkohtaukseen. En taaskaan ymmällä....

Sitten niitä uutisia:
Meikäläinen on oppinu, kuinka hilveen tälkeetä on osallistua kaikkeen keittiötoimintaan.
Kun jääkaapin ovi lapsahtaa, siellä on Taimikinkkunen nyynäämässä valppisti makkaloita ja muita helkkuja.

Ihan palasta on pulla. Ja taikina. Kun äippä kaivaa taikinakulhon esille, ni minälikka oon valmiina keittiöapulin hommiin. Justiin oon oppinu kiipeemään tuolille, ni siittä kuulkaas paljon palemmin ylettää syömään ihan mitä vaan luakapöydästä. Mua valtenhan sinne on kaikki katettu, tiätty.

Pullanleivontahommissa työnsin koko kuupan sinne kulhoon ennesku kelkesivät kissaa sanomaan. Onneks ei ollu viä taikinaa siel, ois voinu muuten tulla melkoinen lipuli ja haisuvaala meikäläisestä.

Sitte kun niitä pullia oli leivottuna, ni koko taljottimen laittoivat siihen keskelle pöytää. Nii hyvät tuoksut leijaili mun kilsuun, et olin pyöltyä. Pakkohan sinne oli kiivetä pullan hakuun.
Hilvee huuto ja posmotus taas siittä...en nii yhtää ymmällä vielkää...
Minä hyvästä sydämestä meen auttamaan ja olen ihan viä henkilökohtainen painonvaltija ja peesonal tleineli, pidän ihmisväen hoikkana. Löyh.
Kummallista, kun ei tän kultaisen keittiöapulin palveluksia yhtään alvosteta...

Tämmösii tällä keltaa
Tee Taimikinkku Minellin

Kinkun kiljoituksia: Taimin kevätluno

Telve taas vlendit!

Nyt kun on kevättä linnoissa itse kullakin ja joka säädyllä, ni ajattelin kiljuuttaa pienen kevätlunon, jonka avulla voitte taasen muistella mitä kaikkea pitääkään miettiä, kun kossulien kanssa kesää kohti linta linnan taapelletaan. Meikä kun on sevvellan viksu ja vilmaattinen koilanpentu, ni kannattaa lukee, suasittelen lämpimästi.

Koilien oma kevätluno bai Taimikinkku Minellin

Kevät tuli, lumi suli
ja kenkänpohjaan kakka tuli.
Muista aina ulkoillessa
taskuun kakkapussi laittaa
ettei tule naapulin pappa ja tahdo koilalta niskoja taittaa.
Halmittaahan se huljasti, kun saappaan pohjass on kakka,
mieli on on paha ja ankea ja sekaisin koko pakka.
Pidä huoli siis valppisti et taskussa on kakkapussi,
siitä valmasti iloitsee niin Talja sekä Jussi.

Kun kevät saapuu ja maakin sulaa
niin paljastuu moni helkku,
silloin pitää madottaa sisko sekä selkku.
Muuten voi tulla pitkä sylki ja paha huono lipuli,
menehän leippaasti apteekkiin ja sillä sipuli!

Kun ilma on lämmin ja mieli on hyvä
voi tulla halmitus syvä:
Päähän tai niskaaan tai pyllyn leunaan kaivautuu ikävä jyvä.
Ei se ole lainkaan jyvä eikä mikään tunkki
Se on se pakkasen jälkeen luohossa helännyt punkki,
Kiileesti poista se ällötys ja ole talkkana,koska:
siitä voi tulla paha tauti, joka ei poistu koskaan.
Haepa lääke apteekista taikka joku neste,
ne on punkille kiusana ja hyväkin suoja ja este.

Kun jälvet sulaa ja uimaan pääse
ni kattos kuitenkin että:
koilas ei sinne jälveen huku ja väälään kulkkuun juo vettä.
Sitten uimasta päästyään, kuivaa koilasi hyvin
ettei nahkaan synny hottispotti mädin sekä syvin.
Myöskin talkkaile ettei häntä ala loikkua kovin,
joskus voi tulla vesihäntä, kun vesi on kylmää viel tovin.

Näitä kun ohjeita noudatat niin sessesi voipi hienosti
Toivon sitä kauniisti ja kiltisti ja vienosti.

Tämmösii täl kertaa
Tee Taimikinkku Minellin