Viime viikonloppuna meinas mennä nappulat väälän kulkkuun ku kuikusin Hesalin kuukausiliitettä. Joku kiälitieteilijä oli mukamattes keksiny miten koilat puhuu. T E L V E !
Oli valmana käyny vaa lukemassa mun plokia ja ottanu sieltä mallia, aivan valmasti! Tölkeetä!
Jälkytyksestä selvittyäni voin keltoo, et meillon ollu lemontti, nynne lattiat laitettiin mun naskaleiden
jäljiltä uusiks, ja kuulkaas, kivilaatat lyykättiin..penkele, etten palemmin sano.
Mä olin muiden kalvakolvien kanssa evakossa Laumalla ja siäl vast hauskaa oli.
Kummallisen kiälen oppimisen lisäks meikä pääs jahtaa kanoja, juu, semmottiis ihan kaakattavia ja oikeita.
Ihmisäippä käski lähteä sitten nii aikas äkkiä kotiopäin, ettei ne kanapalat kuole sydänkohtaukseen. En taaskaan ymmällä....
Sitten niitä uutisia:
Meikäläinen on oppinu, kuinka hilveen tälkeetä on osallistua kaikkeen keittiötoimintaan.
Kun jääkaapin ovi lapsahtaa, siellä on Taimikinkkunen nyynäämässä valppisti makkaloita ja muita helkkuja.
Ihan palasta on pulla. Ja taikina. Kun äippä kaivaa taikinakulhon esille, ni minälikka oon valmiina keittiöapulin hommiin. Justiin oon oppinu kiipeemään tuolille, ni siittä kuulkaas paljon palemmin ylettää syömään ihan mitä vaan luakapöydästä. Mua valtenhan sinne on kaikki katettu, tiätty.
Pullanleivontahommissa työnsin koko kuupan sinne kulhoon ennesku kelkesivät kissaa sanomaan. Onneks ei ollu viä taikinaa siel, ois voinu muuten tulla melkoinen lipuli ja haisuvaala meikäläisestä.
Sitte kun niitä pullia oli leivottuna, ni koko taljottimen laittoivat siihen keskelle pöytää. Nii hyvät tuoksut leijaili mun kilsuun, et olin pyöltyä. Pakkohan sinne oli kiivetä pullan hakuun.
Hilvee huuto ja posmotus taas siittä...en nii yhtää ymmällä vielkää...
Minä hyvästä sydämestä meen auttamaan ja olen ihan viä henkilökohtainen painonvaltija ja peesonal tleineli, pidän ihmisväen hoikkana. Löyh.
Kummallista, kun ei tän kultaisen keittiöapulin palveluksia yhtään alvosteta...
Tämmösii tällä keltaa
Tee Taimikinkku Minellin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti