MIkkelinpäivää! t Helmiäippä

Tsaudikka vaa frendit!

Tänää o Mikkelinpäivä, meikälle ehkäs ja meibii tän dogilaiffin merkityksekkäin päivä sitte oman födlarin.
Meikäst o nimittäi tullu mutsi! Jumangeggana, et en ehkäs iha hiffaa vielkää...

N O H...sillee niinko eilen, ni alko olla vähä tukala fiilis. niinko olis pieru hukassa tai syöny liikaa maksista, siis maksalaatikkoo. Rusina toistaan haki ja joteski sillee vissii niinko maga ruplutti.
Vähä silleesti pirjotti, ettei voinu ees safkaa mtn ja yök.
No kelailin siin sit et jos vaik goisais vähä, ni sit vois jaksaa taas vetää vähä lördarii ja mitä näit ny o.
En ollu ees himas, vaa kasviksella. En khyl yhtää hiffaa et miks. No mut eniveis olin.

Pykesin sit niitte sänkyy, mut meikä dumpattii johki lodjuu goisaa, vähänkö otti pattii, mut kelasin et menköö ny sit.

Sit alko Mikkelinpäivän amuyöst olla melkosen tukala fiilis. Kelasin et tuleeks ny ripsa vai pitkä sylki tai ihan molemmat silleesti foorriil.
Vähänkö säikähdin, ku ei tullu kumpikaa.

Tiiätteks, meikäst pyllähti semmone kääryle. Vähänkö säikähdin ja lähin menee.
Et mitä hittiä meikäst purkautuu? Paketoitua papanaako???
Siihen jäi papana hetkeks ja meikä läks ko hauki rannasta. Tai no kultsu kaislikost,
Siin ko sit sitä papanaa sniffailin, ni ei jumangeggana, sielt purkautu semmone skidivinkula, joka kilju ku syätävä. Meikä siihen, et hei tyyppi relaa ny ja kävin pesee sen pehvaa.
Sit meikä kävi kyljelleen ja se vötkäle ryömi tisulle ja iski kii ku hanikka.
Just ku aattelin et no khyl tää täst, ni eikäkön alkanu taas rupluttaa ja sielt plörähti uus pakettipötkö.
Ihan ku joulu, muttei kummiskaa.
Viel tuli kolmaski postipaketti meikälle, ei palautusoikeutta eikä -osotetta, vaiks kui sniffailin ja ettiskelin.
Tyypit piti iha hermeettist mekkalaa ja hiljeni vaa ku meitsi pötkähti siihen völjyyn ja työns sordiinot suihin. Heti jos vähän asentoo paransin, ni pötkylät ryömi perään, mekkaloi hermeettisesti mennessään ja etti ne tötteröt iha ite.

Härtsyykkeli sentäs, meikälle alkaa hikkupiljaa valjeta totuus. Helmihemppahemuli, kauhukakara ja prinsessa in tö meiking on ite mude, mutsi, äippä, äityli, äitykkä, äitee ja mitä näit ny o.
29.9. o hiano päivä födaa. Jos meikän mimmit o vaiks joittenki suurmiesten tai naisten reinkrant...eiku rinkkarei...eiku rinakerna... no mitä näit ny o mut silleesti kummiski vaiks Kustaa Vaasa, kunkku, Emile Zola ja Cervantes, skrivaajat, Ilja Repin, taidemaalari tai Jerry Lee Lewis tö rokkenrollmään. Maind juu myös Amiraali Nelson o syntyny 29.9. Ja meikän frendit Maria ja Jenni.
Mitäköhä suurnaisii näist pikkukultsuneideist viel tulee?
Tippa linssissä Helmi

Voihan nenä!

Glaiduu syksyy vaan frendit!

Tänään me mimmit skrivataan meiän dogien ylivoimasest kyvystä elis talentista. Meillo nimittäis aivan ubersuperbueno hajuaisti tuos nenus, klyyvaris tai kirsus kuten sanotaan.

Me dokit tsennataan yli kakstuhatta erilaist haisuu. Ei soo sit mikää maailman seittemäs ihme ku ollaan lördarii kinuus kaapilla, ennesku se on ees esille otettu, vaiks keskel yötä ja puoliunesta.
Saatika noi erilaiset göntsäleet tuol pöpeliköis. Ihminen haistaa raadot ja kikkareet vast ku se stondaa niitte päällä. Siihen mennes meitsit o kerenny huitasta parhaat raatopalat ja kakkakikkarat huiviin ja pyöriskelty lopuissa.

Ei vaiskaa, voi tota meitsien kirsuu käyttää iha reenaamiseen tai duuneihi. Me sesset ollaan nii fiksui ja filmaattisii et ommeist hyätyyki, ettei vaa olla mtn kerjuuautomaattei pelkästää.

Niinku meikän tytär ja Hempan systeri Manta. Se on semmoi hypokoira. Ei se ketään hyptonisoi eikä mitää simmost et annakeksi, annakeksi...vaan sillo elintärkee duuni. Sen ihmisveikka on nuori jannu ja sillo diabetes. Sei ite aina hokaa, millo sen verensokerit laskee liian alas ja sit tulee tosi klesa ja kurja fiilis. Manta sniffaa sen verensokerin vaihtelut ja käy vaiks törkkii sitä kuonolla, et hei kaveri, mees mittaa arvot ja ota jotain syötävää ja anna mulleki. Manta vahtii ja sniffailee sitä sen kaiffarii myös goisatessa ja sillonki se ilmasee heti, jos pikkujannulla ei oo kaikki hyvin. Ollaa me melko ylpeit meiän syrrasta, ku son noi taitava ja sillon ihan hemotärkee duuni.

Sesset sniffailee kaikenlaisii hommajutskeleit kans esmes skoudejen ja tullijäbien appareina. Yks Massi o esmes fyffesesse tullissa. Se meinaa et se oikeesti sniffaa, jos jollai o liikaa kahisevaa fikas tai bägis tai muuten vaa jemma- nimises paikas. Oikeesti, kelatkaa ny, sesse ku sniffaa fyffet, iha riemukasta!
Kaikki ny hiffaa nää huumekoirat, ku osaa haistaa kaiken maailman jengin kuljettamat vaaralliset mömmöt ja
pökäleet. Ne tekee kans ihan superduunii meiän ihmistyyppien jeesinä. Ei ne skoudet ikinä löytäis niit kaikkii jemmoi ilman meit dogei, ettäs tiiätte.

Jos joskus käy semmonen suru et oma dogi tai katti tai vaiks kilppari ottaa ritolat, lähtee haneen tai muute vaa haihtuu, ni etsijäkoira tulee jeesaa. Sille pitää antaa sniffattavaks joku rakkaan pikkulemmikin lelu tai peti tai muu sellane ja sit se lähtee menee. Aikaa monta kertaa o etsijäkoira löytäny kadonneen lemmikin. On se hienoo, ja semmosetki ku on ollu pitkään hatkassa. Ettii jotkut koirat kaikenmaailman kadonneit ihmisiiki, nii elävii ku jo poisnukkuneita. Ruumiskoirat löytää myös hukkuneita, kelatkaa ny, semmosii ku on raukat ihan jääneet uppeluksiin sinne veden alle. On se ihme vehje, toi kirsu nimittäin.

Sit o dogei ku löytää skutast kaikenmaailman sienet ja ryffelit, eikä ees skruudaa niit ite vaa ilmasee tyypeille et hei tulkaas plokkaa nää kanttarellukat täält ja sassiin. Jos budjaat jossain vanhas rötiskös, ni pyydä homekoira paikalle, jos pelkäät et tuut klesaks siin vanhas talossa. Sit se koira sniffaa koko kämpän ja
ilmasee mis sitä kökköö oikeen on. Jos oot oikeesti tosi klesa ja epäillään et sullois vaiks joku syöpä, ni tiiätkö, on semmonenki koiruus ku haistaa jos teikäst otetus kudosnäyttees olis syöpää.

Te tyypit ette ees tiiä viel, mihin kaikkee meitsien hajuaistii voi käyttää, ku me sniffataan ja hiffataan nii paljon.
Onneks moni tyyppi osaa jo kouluttaa meitsei nii et meist koirist o viel enämpi hyötyy ku nyt.
Ja tärkeint tietty o, et me sniffataan se lördari tai herkkujuusto ihan heti ja paikalla. Eikä se oo ees mkn ihme.
Haistelemisiin Säde ja Hemppa

Pallomaga

Heippahdus ja tervehdys frendit!

Ny meikä o khyl hiukka hanikas mestas tän boltsimagan kans.

Nii, noh, tehän tsennaatte et meikä o raskaana, pullat uunissa ja sillai kai tai jotain semmosta kummiski,

No eniveis, noit beibei o tuloillaa, ku on oltu silleesti ja mitä sitä ny kieltää...

N O H, eniveis niinku ja sillee, oon paksuna ja se siitä.

Mut en voinu ikinä hiffaa, et millane boltsimaga meikälle voi kehittyy, oumaigaad sentäs ja sillee viel päälle kans.

Meitsi on aina ollu semmonen virtaviivane mimmi, hoikka, hyvä peba ja muuteski aikas nami.
Ei tod. mikään pläskimaga tai joku semmone.

Mut ei helvata, kelatkaa ny. Hyvä ko meikä soffalle pääsee enää goisaa tai äipän viereen sänkyyn, Puhumattakaa riehunnasta.

Ei käy, ei onnaa. KU ON TÄÄ MAGA!
Jumaleisson mä vaan sanon, mun luovuus on viety. Ja lapsuus, nuoruudesta puhumattakaan.

En riehu, en hillu, enkä leiki,
Ees äipän kaa.

Goisaan enimmäksee ja safkaan. Skruudaan aina ku on tsäännssi. Myös ku ei ois.

Et sitä vaa venates, et nää skidit purkautuis meikäst, et voisin taas khyl kirmaa pitki pellonlaitaa ja kierii skeidas.

Sitä ootelles ja huoh Helmi

Pullat uunissa

Häfördiskäfördi vaa!

Hei oikeestti frendit, ny on tapahtunu nii hiiveesti judeemeit ettette evö voi hiffaa.
Meikän mutsiki o iha et wot häpend ja silleesti.

N O H: ensteks meitsi pääs Tampesteriin ja yäks hotlaan, sillee foorriil. Ja kasviksen kans viä.
Iha skidi sivujuonne oli, meitsil oli toi juoksu, elis pualukkapäivät tai moonikset tai menkat tai wotjuuhävnau ja mitäny näit o.

Ei siin mtn, ku oli melkone yldepylde, ku pääsinki boifrendin kans moikkailee, heiiiii juoksuis viä.
Tää o kuulkaas koko fämilin bloki, ni ei siit sit sen enempää.

MUTMUT, arvaatteks: meikä o raskaana, pullat o uunissa, tiinu täynnä ja tiine ja joteski sillai kai.
Et kiitti vaa.
Hetken hurmio ja sit moon tämmöi hermeettinen sotanorsu, pullamaha ja läskipossu. Maga senkus leviii ja safkaa tekee mieli aamuin, illoin ja öin.
Ja meitsi vaa goisais, iha koko ajan ja forevö.

Herään vaan ku joku dallaa jääkaapille hakee ehkä ja meibii pikkasen lördarii, hanhenmaksapalleroi tai ihan mitä vaa, vaiks sahajauhoi. Meitsi khyl skruudaa.

Noh, on täs pualensa. Sanotaa, et raskautetut sädehtii joteski tai jtnjtn.

Meikämanne kävi näytelmis iha sillo alkutaipaleel ja enny ollu mkn sertitaimikänyo, mut olin hiano ja nätti ja sijotusta ja erii ja semmosii kummiski.
Sit kävin jossai böndel rallitokoilee mun frendin Paulan kaa ja joku RTK1 ja joku midalliki tuli.
Olin kuulemma kiltimpi ku evöikuna. Ja tottelin.

Ja N Y, meikä on äippälomalainen. Ei minkäänsortin riahuntaa tai hillumista enään.Ei reenii eikä näytelmii. Noh, ei meitsi ees jaksa. Äipän kainalos o kliffa hengaa ja venaa pikkasia.
Ja tiätteks. Meikän mudest tulee M U M M U....iso H I H ja tupla H I H
t Hemppa hemuli the tuleva mami ehkä ja meibii

Koirien olumppialaiset

Jo muinaiset kreikkalaiset.....

Eikäkö, ootteks hiffannu et taas pyörii jtn outoi ihmisten urheilujudeemeit siin kummallises boksik olkkaris.
Mein ispäihminen istuu kaik liikenevät minuntit ja tsiigaa urkkaa joka lähtöön.
On pinkiponkipeliä, kaulailuu valkosis mekois, koirapainii ihmiste kesken ja pallonhakua. Ekaks se pitää tiätty viskaa menee, et muut voi noutaa. Et ei sillee ku meillä.

Mein äippä huokailee et ei taas tota urkkaa, justha oli ne potkupallokisat ja yleisurkkamestiksetki...eieieieieieieieeeeeee....
Sit se menee yläkertaa kattelee ispän mielest jtn maailman tylsint ja kuivint prittihuumorii evö tai jotai herkulepoirottii, emmätajuu.

N O H, me saatii mamman kans superidee et mites ois koissujen ikiomat olumppiaadit elis ölymmpiäläiset tai jopa olumpialaiset, kutes raksuu lasta nii monin nimin kutsutaan.

Ekaks olis tietty toi noutopatukan kanto ja kuljetus ympäri maitte ja mantuje. Sois sillee ku koissujen oma olumppiasoihtu, mut semmoi dami. Ei siis mikään urpo, vaa se patukka tietty.
Sit se kannettais johki näytille ja siel se sais pönöttöö koko kisat, ellei joku sitä pöllis enne, nii.

Sit olis noit kaikkii lajei.

Tietty koirapaini: kaikki muuvsit sallittui ja lopuks kilpailijat tekis junan, sillee khyl te tiiätte. Veturi ei voita.

Sit olis pallonhaku: kert mei voida viskoo boltsei kovinkaa pitkälle ni voitas hakee niit, ihan erkkinä. Kuka saa enimmät suuhu kerralla, o voittaja.

Kerjäys: kaikkein luppasimmuisimmat tietty voittais, vaiks olis kui jyrkät styrankit dumareina. Myös pitkäl kuolajojol saa loistopojoi. Tassal kuopiminen katotaan ekstrataidoks.

Uinti: eri roduil tietty omat sarjat, ku ei ois muute reiluu et nöffit ja noutajat vetelis samois puuleis ku ranskikset ja mopsit tai joku kiinanpalatsisesse.

Sessegolf: ny ku toi kolffi o päässy takas olumppialajiks, ni meille kans. Mut mei lyyä boltsii vaa haetaan namiskuukkeleit niist holeist. Se kon ehtii maiskutella saa palkinnon, ehä myös ripsan.

Pituuskaivuu: sopii kaikil koost, värist ja rodust riippumatta. Helppo toteuttaa pituushyppypaikan hiekkaosiolla. Pitää olla tarkkana, ettei pienimmät koissulit katoo. Dumareil suojaklasit.

Makoilu: ihan parasta plaatua koissuille. Sinne vaa ölymppiäkentsulle jengi potslojoks ja goisaa. Se kon goisaa pisimpää, voittaa. Pitää varata rekallinen lördaripötköi, ku kaikki voittaa.

Täs ny aluks muutama uus laji meijän ihkaomii urkkajutskiin, keksikää te himas lisää.
Olumppialaisterkuin Hemppa ja Säde

Pokemonei sun muita kummallisuuksii

Tsärdän härdän!

Ny o meikis ihan kuumissaan. Ei ny siks et olis ollu mitenkää himmeen hottis kesis, vodaa o stikannu ihan kiitettävästi, sillee ku ois Esteril jotai virtsisvaivoja....

Eikäkö, asiaan...Nii-i, piti kelaamani tota uutta villitystä, tota Pokemonnii tai jotai semmoihärpäkettä.
Ykski aamu, ku ei ollu viel ees vasaani rääkkässy ni oltiin äipän kaa aamukusanderilla siinä. Yleensä saadaan dallaa ihan rauhas pitki skuttaa, ei näy ku kapinen supi ja pauttiarallaa kolmettoista rusakkoo.

Mut nyt, äippä oli jo iha hermeettinen palkokasvi kirsussa, ku puskat vaa heiluu ja meitsill alkaa niskakarvat kohota iha shakaaliks. Se luuli et siello puskas joku eräjorma tai metsiemme ikioma vemputtaja, tuo  kikkailevan kikkelijatsin esittäjä. Äippä kaivo jo kännyy esiin et ottaa siit pöksypistoolin pyörittäjäst kuvan polliisille ja pikasee. No, eiköhän sielt puskast loikkaa parit pikkujäbät, semmoset kon pitäs olla goisaamas viel meiä kusandeeroshetkillä. Niillo kännyt tanassa ja ne huutaa ja riamuitsee...

T O N  K O I R A N  P Ä Ä L L Ä  O N  Y K S, hei ny nappaa se äkkii...!!!!!!!!
Äippis siihen ihan hädässä, et mikä, punkkiko vai joku muu öttiäinen.....
Sit ne jäbät huitoo hetken niine kännyköineen ja painelee menee...

Hiljaisuus laskeutuu skuttan keskelle ja äippä siin sit iha yrpona kaivelee meitsien turkkei, et mikäköhä siel ny sit o.
Ei jumageggana meiän äippä o jostai historian takahikiältä, sielt kivikauden alusta, mis tyypit mätti toisiaan klapeil otsalohkoon. Ne jäppiset pelas sitä pokemonnii, etti niit häröi sielt skuttast, eiks äippä tsiigaa ikin telsuu, ku joka tuutti sitä huutaa. Antakaa meitsien kaikki äipän urpoilut kestää!

No äippä sit kuukkeloi jotai nettii tai semmost ja sit se griinas iha himmeesti. Vihdoin ja viimeisenä hetkenä seki jotai hiffaa. Sit se sano et no höh...ei kait meiän huushollissa mtn pokemonnia tarvita, ku mul o teiät karvanaamat. Joka päivä kävellään reippaat lenkit eikä siihe mitään pokemonnijahteja tarvita.
Arvaas vaa naurattiko sitä, ko samana iltana ispäkäs lähti messii dallaa ja koko matkan meinas sotkeentuu meitsien hihnoihi ja omiin klabbeihinsa, ko ettiskeli niit monnei. Ei muuten löytyny, yhtäkää.
Voi yhren kerran...sanos Säde ja Hemppa

Rekku Reinon päivää!

Terpat vaa teilleki!

Tänään o koiramaisen runoilijamme Rekku Reinon päivä, myäski kesikse ja runon päivä.

O tsimmattu ja höntsätty pitki skuttaa
ja riemu o revenny ko kesis o gimis.
Fogelit sjungaa ja skutsit gungaa.
Siit ilost teille kesäruno Rekku Reinon tapaan.
Ollos hyvät t Säde ja Hemuli

Hymyilevä kultsu

Ken yhtä kultsua rakastaa, se kaikkia rakastaapi.
Ken kultsun eteiseen unohtaa, ilman kenkiä olla saapi.

Ken kultsun kanssa on onnellinen, se tahtois onnehen jokaisen
ja kertoo, kertoo ja kertoo vaan oman kultsunsa toimista.

Oi, ootteko koskaan te painaneet pään pehmeää turkkia vasten.
ja nostaneet siitä sen pikaiseen kun kuolattu poski on lasten.

Ja ootteko menneet te milloinkaan te aamulla järven rantaan,
kun kultsu on noussut jo vuoteeltaan ja painellut pyörimään santaan.
Se ravistaa hiekat sun silmilles ja sokaistaa sut ihan täysin
Sit kaataa sut tyynehen järvehen istuu siinä kuin lempeys säysein.
Sitä tunnetta unhota et.