Kinkun kiljoituksia: naapulikyttiä ja paltsivaltsaajia

Telve taas flendit!

Viime aikoina meikis o keltonu kaikista uusista hallastuksistani:
Osaan lepiä veskipapluu, maistella palkettia, viskellä soffatyynyjä ja puleskella systeleitä kolvista.
Osaan myös pölliä kynsiviiloja, tisuliliivejä, pikkupöksyjä ja villapaitoja.
Sitten nii osaan kanniskella vielä aamutoffeleita, hanskoja, loskapusseja, lapasia, kaulaliinoja ja tieteski mamman nahkasaappaan sinne veskinpyttyyn.
Hallastukset on monet, sanos Taimi ku pellolle kalkas, ja silleesti.

Sitten niitä uutisia:

Meikästä on tullut myäs kellostalostalkkeli. Meillä o kattokaas semmoi palveke.
Ai mikä? Kysyy Taimikinkku ja vastaa:
Siis semmoi palveke, jossa voi kellostalossa ottaa aulinkoo ja köllötellä melkeen pihalla ja tiätty:
Valtsaa kaikkia ohi kulkevia naapuleita, vauvoja, koilia, autoja, polkupyöliä, skeittilautoja, kissoja, mummoja ja naapulin setää.

Siis täydellinen stalkkausmesta meikälle, ja kun päästää ihan pikkuhippasen haukun kilsustaan, se kuulostaa ihan hilveeltä hilmumölön mulinalta, keltas kaikuuuuuuuuu, ja lujasti.

Kun meikis synty, ni oli ihan kylmä ja syksy ja sillee. Sitte sinne paltsille ei talvella oo päässy. Nyt ku alkaa olla jo ihan hikkupiljaa kevättä linnoissa, ni se paltsin elis palvekkeen ovi on auennut tässä vähän väliä.

Ja voin keltoo, siellä istun, kuin haukka, tai mikälie gondoolikotkis, ja valtsaan.
Myäs hieman vuffittelen, kuten kunnon vahtivaltsauskoilan kuuluukin, eikös?

Yhtään en tajuu mtn ku mamma taas kiljuu et Taimihiljaa ja ei hauku ja jtn jtn....

Eivätkö ne lainkaan ymmällä, että uusi naapulistalkkeli on syntynyt. A staal is boln, tai jotain kummallista...

Tätä taas ihmetellessä telveisin Taimikinkku Minellin tö palvekestalkkeli
PS alvatkaa vaan, kuka noista on meikä?

Kinkun kiljoituksia: Pussailun jalo taito

Telve taas vlendit!

Meikäl on ollu silllee semisti vauhdikas viikko. Oon ollu mettälenkillä ja tleenaamassa lemmikävelyä.
Voin keltoo, mettälenkki on tsiljoona keltaa kivempaa kun se penkeleen pandan pelässä loikunta.
Sitten on ollu mamman kanssa elimielisyyttä siittä, notta saakos soffatyynyjä syödä vaikos ei.
Meikämandoliini on sitä mieltä että saapi ja mamma että eipi.
Alvatkaa kumpi voitti?
Minä valmistelin pistesaldoani puleskelemalla keittiön palketista palan poies.

Sitten niitä uutisia:

Meitsi on oppinu pusuttelun jalon taidon.
On kuulkaas hilveen helkullista mennä pusuttelemaan jotain semmosta lakasta pelheenjäsentä,
joka on esmes justiin tehny ihan helmeettisen maistuvan voikkuleivän ja pulaissu siitä palasen.
Siinä kohtaa kannattaa mennä pusutteleen elityisen huolella ja talkkaan.

Sama jos joku syö jädejätskijäätelyä, ni siihen kandee painella nyynäilee semmosen viattoman koilanpennun ilmeellä. Valmana saa nualla koko kippolan ja ehkäs viel pussailla päällensä.

Kellan kyllä kiipesin jo tuolille luakapöydän ääleen ihan pokkana, ku kelasin, et kai mulleki on katettu helkkulautanen sinne, nii.
Ylitin siinä sitte ahkelasti pussailla ja näytelllä viatonta pikkukoilaa koko suloisuuteni voimalla.
Juuei tullu pitsaa. Ei palaakaan.

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, ne hämmästyttää ja vallan kummastuttaa pientä Kinkkua.

Tämmöstä tänään tee Taimikinkku Minellin

Kinkun kiljoituksia: veskipapelilohmu

Telve taas vlendit!

Son Taimikinkku ku tääl taas sklivailee, iha teijän iloks tai suluks, kummoi ny sattuu millastaki viilistä puskemaan mistäki päästä. Tai ei nyt tiätty toivois, et mtn ylimääläistä puskis ulos mistäkään päästä,
se ku on melkoisen epämiellyttävää, eteski sille siivoovalle pelheenjäsenelle...
eikäkö asiasta kukkaluukun valteen ja viidenteen...

Meikäl alkaa puskee kohta tommoi ketutuksen salvi otsalohkosta mäjellen,
kelta aina saa vaan hilveetä posmotusta päällensä.
Millään ei mun pelhe voi ymmältää, että keltakaikkiaan olen vain niiiiin hilmuihana koilanpentu,
joka tykkää kovasti toteuttaa itteensä.
Mtn pahaa en silleesti oikeesti talkota kelleen, alkaa vaa hikkuupiljaa älsyttää tää ainainen lajanveto.
Taimi ei sitä ja Kinkkunen ilti ja puleskele tätä eikä juosta tonne jajajjajaja....

Nyt kaikki mun pikkupentukavelit nouskaa pallikaadeille meikän kanssa
ja jälsikäämme kimpassa esteet ja kieltokyltit tieltämme!
Vapaus, veljeys ja vessapapeli!

Sitten niitä uutisia:

Meikä on opetellu uusia elittäin talpeellisia taitoja pikkupennulle. Osaan sualastaan esitellä niitä lakkaalle pelheelleni ja olen masteloinut taidon äälimilleensä.
Meikästä on  nimittäin tullut vallaton vessapapelihilmu ja lohmukkainen.

Veskipapelin haltuunotto on semmonen taiteenlaji, että siittä vois kiljan tai kaks sklivata.
Ensteks pitää valtsaa elis vahtia et veskin ovi jää valppisti auki.
Sinne voi huolettomasti käydä loudaamassa palit pehmolelut oven lakoon,
ni noi ihmiset ei hiffaa olleskaa et ovi jäipi apposen ammolleen.
Ku leitti on selvä, pitää naskalihampailla napata kunnon ote papelilullasta ja sitten toimitaan talkoituksenmukaisesti.

Ekats on toi liehotus, ihan kiljaimellisesti. Nappatkaa papelin päästä semmonen leipas ote ja sitte niin lähette kiskomaan sitä papelia ympäli kämppää. Palhaimmillaan sitä papelia saa liehotettua ympäli keittiön pöytää monta kiellosta. Hauskinta on, jos sinne pöydän alle jää systeli tai palikin vankiksi. Ekana pitää tyhjentää tietty koko veskilulla ja sitte voi käydä jälsimässä sen liehottamansa papelin pitkin olkkalin lattiaa.

Toiseks on koko lullan valastus, siihen ei ihan pikkuskidipentu viä yllä. Meikä osaa jo.
Kelta oon iso, ainaski melkeen. Osaan nappasta koko veskilullan kellalla sielt veskistä ja juaksentelen mielellään koko lulla suussa pitkin huushollia.
Ihan palasta on, jos joku jahtaa ja ylittää saada sitä lullaa meikältä veke.
Loppuviimein meen sitte soffalle ja puleskelen sen papelin pikkusilpuks.
Tulee ainaski kuahkee kakka.

Nii et jos keksitte mulle hyvän veskipaplusponsolin ni ainski toi mamma olis tosi tyytis.
Sillä alkaa kuulemma huumoli loppua. Ja veskipapeli.
En tajuu.
Telveisin Taimikinkku Minellin

Kinkun kiljoituksia: kauneudenhoitoa

Telve vaa taas vlendit!
Edelleen o äipällä kiljoituskielto kelta ei mtn helkkuja helu enää meikämandoliinille sen lusinatisuleista. Eikä myäskään mummukoilalle mitään näppiksiä, koska mummukoila ja vanha, ainskii mun miälestä. 
Jtn kuus kohta hei, oikeesti....
Mä oon tän tsotsiaalisen meedian ykkössklivaaja, ainski noin yleisesti ilmaistuna ja omasta mielestä mikäli sikäli meikältä kysyttäis, ja nyt ei kysytä...niinko silleesti...tai jtn

Sitten niitä uutisia:
Tälläki viikolla on tämäkin nuolempi koilanalttu ylittänyt ahkelasti hoitaa kauneuttaan, ja millä seulauksillla. Minä vaan kysyn ja vastaan, ihan issekseni taas kellan.

Noh, kynsiviilaahan meitsi lähti taas vaihteeks ihmissystelin huoneesta hakemaan. Hilvee kiile ollu kaikilla ja kynnet ihan kaameet, aattelin pikkasen niit hianosäätää ihan ittekseni. 
Mitäs jättelee sinne niitä pitkin poikin....
No eikäkö taas hilvee huuto ja mekastus:  N Y T  Taimi, pois se kynsiviila ja ilti siitä justiin...tulee kuulemma elittäin kivinen kakka, kun kynsiviilan kampeaa kitusiinsa. Tiiä sitte nii.
Siihe jäi sitte seki homma. Ja kynnet laittamati. Onko tässä ny mtn lotia, minä vaan ihmettelen...

Sitten nii aattelin noita ihmisolioitten kinttuhykienioita hoitella: hilveen hajuset kengänpohjat oli siin eteises, ni kelasin, et jos hiukkapikkasen puleskelen likki ne, ni älyy sitte hankkia palemmat hajunsyöjät ettei kenkät haise ku männävuotinen olavanlaato savupiipussa. 
Antaumuksella siinä sitten pistelin kenkänpohjaa menee, ni eikäkö taas se sama kaljunta: 
Et  N Y T  K Y L L Ä ja T A I M I irti ja jotain sontaa ja sössönsössöä sieltä tuli....
Sitte nii ku vaihdoin puleskeluhimon mamman mehukkaaseen hikivillasukkaan ja ihan lakkaudella sitä lyhdyin muotoilee, ni eikäkö sama juttu.
On se ny penskeles, kon ei saa koilanpentu millään tavalla itteään toteuttaa ilman ainaista ininää ja vinetystä. En kestä ja saan kohta hilveet slaakit, kylläkin ja ihan valmasti!

Kostoks sitte nii vetelin huiviini usiamman veskipapelilullan ja pali tuupillista käsilasvaa päällensä.
Tulee kuulkaas kuahkee ja liukas kakka, sitte nii...
Oottakaas vaa ja viikonloppuja tee Taimikinkku Minellin

Kumipallona luokses pompin...

Telve vlendit!

Soon taas Taimikunkku öhöhöh, eiku siis soli Kinkku, ku tääl taas sklivailee. Mummukoilan tassa lipes näppiksille männä viikolla, soli suuli väälyys.
Mutmut, meikä on taas puikoissa ja maailma palanssissa ja silleesti, ettäs tiiätte.
Äippäkoila Hempalle ei mtn kiljoitusmahiksia annetakkaa, kelta sillä ei oo antaa meikälle enää niin mtn,
etes sitä kelmaista tissimaitoa.

Sitten niitä uutisia:

Viime viikolla sain aivan hilveän ja toudella helmeettisen hillumakohtauksen.
Mamma siivos ihan hulluna koko päivän. Vei mattoja ulos, todella outoo ja miksi?
Sitte se imuloi sillä hilveällä metakkamasiinalla menemään. Minä mulisin pelässä koko matkan.
Sitte se pyyhki pölyjä ja pesi lattioita.
Meikämanne vaanimaan sitä lattiamoppia kuin mikäkin kettu tai mikälie kotkotin.
Otin matkalla semmosia hiipimisaskelia ja sitte hilveellä foltsalla loikkasin sen mopin kimppuun ja lavistin henkiltä, tiätty.
Sitte viä valastin sen mamman pölylätin ja pyyhkisin kaikki pölyt, etenkin omista hampaanlakosista.

Ei siinä viä mitään ja soli todella hauskaa ja vilkistävää puuhaa.
Muttamutta...
Mamma nimittäin lähti lenkille sen siivouslumban jälkeen isojen likkojen kanssa ja jätti meikän himaan.

Voin keltoa. Se oli vilhe.

Meikä sai sen soltin hepulihipulin, et pienenpiä katsojia kyllä käy ehkä ja meibii hilvittää.
Niin paljon otti pattiin, et vetäsin semmoset ihan ihkaomat Taimikinkkumalatoonit ihan siinä olkkalin plaattialla.

Soffalta nojatuoliin ja lattian kautta ympäliinsä ja taas siittä takas ja koko matka joku pehmolelu suupielissä loikkuen.
Kaikki matot oli loppupeleissä ihan lutussa ja kämppä sennäkönen ettei ois kukaan ihan koskaa ja ihkaikuna mtn siivonnukkaa. Mä vaan mammalle siinä viheltelin et tulhaa...aivan tulhaa... ja siittäs sait nii kelta...
Loppupeleissä olin niin poikki, et mamma ihmetteli kotio tullessaan, et mikäs Taimia väsyttää.
Ja tossa aivan paikallaan noin läähättää ja lepuuttaa?
Ja miksvalte tää kämppä on ihan hilveessä siivossa, taas?
Olkaatten vaan hyvät ja kokeilkaa itte, ni tiiätte.
Seulaavaan keltaan taas Tee Taimikinkku Minellin

Missä on oikeus, missä vääryys?

Moroo frendit!

Son Säde kun skrivailee ehkä eka kertaa biljoonaan vuateen,
kerta meikäl o tärkeet jutskattavaa, ettäs tiiätte! Aivan huippuapuippua!
Huitsin nevadaan en oo kadonnu, on toi kersan skidivinkula Taimikinkku vaan ottanu haltuun tän tsotsiaalisen meedian meikikseltä. Älkää ny tykätkö huanoo tai ottako tressii, varsinkis jos ootte hermeettisii Taimifanei. Khyl seki pääsee taas skrivailee vuarollaan.

Sitten niittä uutisia:

Meikämandoliinista on tullu mummukoira, ette voi uskoo. Vaiks kui oon yrittäny tolle skidille opettaa intiimivalistusta ja kui ei ny sillai voi olla ilman seuraamuksia, ni silti se meni kesiksell lovelomalle ja pyöräytti kolme skidii, tost noi vaa....en khyl hiffaa yhtään...
Äijäin munaskuukkelit olis pidettävä pöksyissä ja silleesti eikäs varsinkaan päästettävä mtn nartun muniksii kohtaamaan semmosten siemenlinkojen, iha evö...vaiks meikän paha se vissii oli, mitäs päästin ja sit toi Hemppa oliki päkertämässä skidei ja nynne o jo maailmalla.

Täs justiin ni oli toi ehkä riiviöisin ipana ikinä mummukoiraa moikkaas. Meikis oli lähtökohtasesti ihan et nojoo, mut sit ku tää Taimikinkku mikä lie kävi vetää korvast biittii ja yritti mummuunsa jörniä, ni en tod
repiny siittä enää minkään sortin hjuumorii, et silleesti. Loppuillan vietin omas nojikses, mut eikäkös tää kenkurukoissu sinneki loikkinu, oumaigaad!
Reunaehtona seuraavalle Taimin vierailulle on ihan semirandomisti et se vetää hyvät setit ihan vaa mutsinsa kans, kert siinon koissut ku kaks marjaa: peruna ja rusina tai jtn....

Ei siin mtn ku olin Taimin vierailun aiheuttamist traumoist toipunu, ni seuras toinen ja tästä meikkis tekee oikeesti valituksen ja nousee panderollien kera parrikaadeille. Meikähän o semisti sellane noutaja, jollon vietit kohillaan, elis diggaan tsimmailla ja sniffailla ja vedellä skuttas riistan peräs.
Noh. Pellolt sniffasin sit jonku päästäisen tai muun juureksen siel hanges. Siin aikani kaiveltua sain sen sit kitusiini ja kelasin et ihan siipaleen siit vetäsen. Mutmut...toi ihmisäipän stalkkeri oli siin hollilla kyyläämässä ja karjumassa heti et jätä ja tulee ripaska ja pitkää sylkee ja... J O O J O O...
Minä vaan kysyn tässä kohtaa et missä on oikeus ja missä vääryys?
Sesse noudattaa vaistojaan ja tahtoo ihan skidisti maiskutella herkullista jyrsijää, ni ei sinne päinkään eikä varsinkaan maaliskuussa.
Noh, aina ei voi voittaa eikä edes joka kerta, meikä tuumas ja päättää visusti et seuraaval kerral nialasen sen otuksen nii forzalla et ei pysy ees toi palvelija geimeissä.

Kohtsillään kutsuupi taas nojis, jaxuhalit kaikille
Tee mummukoira Säde

KInkun kiljoituksia: Lemmitleeniä

Telppa taas vlendit!
Ja hyvää uutta vuotta 2017!
Meikäläisen eka uus vuos oli ja meni. Mamma kelas, et mun pitää olla joko kuulo tai ihan helmeettisen hyvähelmoinen, ku kävelin iltapisulilla keskellä semmosta sotatannelta tai mikä se ny on. Pauketta oli siellä ja täällä, meikämanne keskitty vaan olennaiseen eli lemmissä loikuntaan.

Se joulukin oli ja meni melkee jo, ja se suulensuuli joululisukin vietiin pois. Silleesti khyl halmittaa, ku nyt pitää kanniskella taas omat lisut olkkaliin, vaiks ei mamma oikeen diggaile. Höh, en hiffaa. Ison lisun saa khyl loudaa olkkaliin, ja siihen laitetaan palloja ja nauhoja ja kaiken maailman kolistuksia. Mut ku meikämandoliini tuo pikkusen säälittävän lisun himppeen, ni heti ollaan ihan naama näkkälillä siittä.

Sitten niitä uutisia:

Lemmitleenit ovat alkaneet ihan toden teolla. En saa enää yhtään liehua ja hillua ilman punaista kaulapandaa. Koska: En mukamattes kuuntele emäntää, vaan heti lähen pynkee kaikkien lapsuttavien käsien luo. No totta himskatissa mä lähen, kelta saan lisälakkautta niiiiin paljon ja valppisti, kelta olenhan söpönen koilanpentunen.
Ja sen takia mukamatten pannaan se patkapanda....penkeles sentään.

Siittä olen keksiny sitte uuden tleenimuodon: On kivaa loikkua muitten pelheen koilien lemeleissä kiinni ja ei mene kauaakaan, kun olen saanut koko neljän koilan ja yhden elittäin viisaan pentusen hihnat aivan helmeettiseen solmuun ja emännän tai ispäihmisen hanikkaan sinne keskelle. Palhaalla tsäkällä saan vielä liehotettua pali nuolinta koilaa painimaan mun kanssa siinä samassa. Ja tsädääm: lemmitleeni on palhaimmillaan kuumimmillaan justiinsa siinä kohassa.

Ja sitten saan taas kuulla kunniani ja isot koilaset seisovatten hiljaa livissä ja mulkovatten mua silmällä. Mitä ihmettä, minä kysyn ja vastaan: palasta päivän lemmitleeniä annettu koko polukalle!

Minähän ole väälinymmälletty nelo, senhän vielä tulette näkemään
Telveisin Taimikinkku Minellin