Telve taas vlendit!
Meikäl on ollu silllee semisti vauhdikas viikko. Oon ollu mettälenkillä ja tleenaamassa lemmikävelyä.
Voin keltoo, mettälenkki on tsiljoona keltaa kivempaa kun se penkeleen pandan pelässä loikunta.
Sitten on ollu mamman kanssa elimielisyyttä siittä, notta saakos soffatyynyjä syödä vaikos ei.
Meikämandoliini on sitä mieltä että saapi ja mamma että eipi.
Alvatkaa kumpi voitti?
Minä valmistelin pistesaldoani puleskelemalla keittiön palketista palan poies.
Sitten niitä uutisia:
Meitsi on oppinu pusuttelun jalon taidon.
On kuulkaas hilveen helkullista mennä pusuttelemaan jotain semmosta lakasta pelheenjäsentä,
joka on esmes justiin tehny ihan helmeettisen maistuvan voikkuleivän ja pulaissu siitä palasen.
Siinä kohtaa kannattaa mennä pusutteleen elityisen huolella ja talkkaan.
Sama jos joku syö jädejätskijäätelyä, ni siihen kandee painella nyynäilee semmosen viattoman koilanpennun ilmeellä. Valmana saa nualla koko kippolan ja ehkäs viel pussailla päällensä.
Kellan kyllä kiipesin jo tuolille luakapöydän ääleen ihan pokkana, ku kelasin, et kai mulleki on katettu helkkulautanen sinne, nii.
Ylitin siinä sitte ahkelasti pussailla ja näytelllä viatonta pikkukoilaa koko suloisuuteni voimalla.
Juuei tullu pitsaa. Ei palaakaan.
Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, ne hämmästyttää ja vallan kummastuttaa pientä Kinkkua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti