Mulla on surunpäivä, koska Helmiäipän sisko ja mummuSäteen tytär Manta on lähtenyt ihan liian äkkiä sateenkaarisillalle.
Manta oli semmonen hyväntekijäkoira, oman perheen hypokoira.
Joku vissiin tartti semmosta taitavaa koiraa taivaassa, koska Manta sinne liian äkkiä kutsuttiin.
MummuSäteellä on surumieli ja se pyys mua julkasee tän pienen aatoksen Mantan taivasmatkalle.
Manta sai nukkua rauhassa ikiuneen oman perheen kainalossa kodin turvassa.
Älä pelkää kuolemaa lapseni
se uneen vain tuudittaa.
Ja jälleen kun avaat silmäsi
se nauraa, nauraa vaan.
Ja sen nauru on sametinpehmeä
kuin kesän tuuli yllä maan
se kietoo sinut vaippaansa ja uneen tuudittaa.
Siis älä pelkää kuolemaa lapseni
sitä ei olekaan
on vain lämmin kesätuuli ja pehmeä unen maa.
Hyvää matkaa Manta-rakas!
Toivottavat Helmi-sisko, Säde-äippä ja kaikki sisarukset ja sukulaiset perheineen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti