Viime aikoina olen enimmäkseen ollut iloinen oma itseni, vaikka onkin surua ollutkin perheessä.
Mutta elämä jatkuu ja sounot.
Helmiäipän kans kävin hilluus Kouvolassa näytelmissä, oltiin molemmat ihan ERInomaisia ja saatiin hyviä fiiliksiä, kuten aina. Ehkäs olimme hiukkasen villejä, ehkäs emme...
Sitten niitä uutisia:
Nythän on, noh ainaski noin kalenterin mukaan kevät, ja kakkakeskustelu käy kiivaana.
Minäpäs ajattelin tutkivana shuurnalistina listata erilaiset kepulikakat, joita tienposkesta löytyy. Meillähän kerätään kaiken sortin kikkarat poijes, niin meikäläisten, Helmiäipän ku Sädemummunkin kotona. Ja pikkasen paheksutaan noita erisortin läjiä.
Mutta varoituksen sanana kaikille tielläkulkijoille, halusittepa tahi ette:
Voihan kakka!
1. Piilokakka
Piilokakka lymyää tien poskessa, kevyen hangen alla, kuin kevään ensi kukka, mutta ei niin kivana yllärinä. Koira menee siihen tien poskeen omaa kakkaansa päkeltämään. Siihen nouset sitä korjaamaan, ja vuolaaa, piilokakka on kenkän pohjassa.
2. Viaton minikakka
Viaton minikakka on jonkun taskukokoisen koiran pyöräyttämä tuotos siinä hangen reunalla. Periaatteessa hyvinkin viaton, mutta sotkee siinä, missä piilokakkakin. Ihmismummukka usein näitä minikakkoja keräilee samaan pussukkaan omien koissulien jätösten kera. Miksei se minikoiran omistajakin voisi? Kysyn vaan ja vastaan: En tiedä...
3. Rehevä jättikakka
Rehevän jättikakan on päkeltänyt esmes joku bullmastiffi, tanskandoggi tai irlanninsusikoira ja ihan keskelle kävelytietä. Keko on niin massava, ettei sitä voi olla huomaamatta. Siinä se pönöttää kuin Pisan kalteva torni. Ehkä vähän vinompana ja korkeampana kenties. Kunnioitusta herättävänä jopa. Rehevällä jättikakalla on tapana levitä pitkin tietä pahanenteisen laajalle. Sitä löytyy kotana sitten kengistä, tassuista, matosta ja lattialistoista, kunhan lumet sulavat ja kävelytiet ovat yhtä kuralöllöä.
Jättikakoillekin on omat säkkinsä ja niitäkin saa kerätä poies, ettei sitä kakkendaalia tarvii kaapia enää kesäkuussa parketin väleistä. Kiitos.
4. Ihana ihmiskakka
Kaikista koirien tuottamista kakkaläjistä huolimatta, metsässä tai ojan pohjalla lymyävä lenkkeilijän tai jonkun muun hätähousun tuottama ihmiskakka on kaikkein kamalin kakka-ansa ihan ikinä.
Siellä se lymyää pahaa aavistamamatta, odottaen höyryävänä tai jo vähän jäähtyneenä koissulia.
Sen vieno tuoksahdus houkuttaa lähes koiran kuin koiran ojan pohjalle ennesku ehdit sanoa OHO..
Jo on koissukalla hammasvälit sitä ihteään tursuten ja turkki täynnänsä, kun hihnan pää ehtii paikalle.
Yökkörefleksiä vältellen koetat houkutella koissulisi pois pökälepaheista, kakkakaihoiluista tai tortun tarpeesta. Kotiin päästyäsi yäkkäät ja peset, yäkkäät ja peset hieman lisää.
Myös hampaat ja tahnalla päälle.
Kiitosta vaan lenkkeilijälle tahi sille toiselle hätähousulle. Minä kiitän ja nam. Mamma ehdottaa, että ostat aikuisten vaipat ja päästelet pökälees niihin. Tulee mukavan lämmin olo ja koirakin pysyy puhtaana.
Kakkajuttu, mutta tulipahan kerrottua
terveisin TaimiKinkku Minellin
PS täsä mä kyttään kaikkia, ketkä ei korjaa koissulien kakkoja poies....
"Tommosiako sää oot ihan syvällisesti pohtinu? Hyvä sua! Meidän nurkilla yks´ suupaltti herra manaa, että sen pitää kohta vaihtaa pitkä berberinsä pikkutakkiin kun sen takinhelmat kuulemma jo liippaa koirankusiin hankisilla tiänviärillä. Se on nuuka ei viitti käyttää takkiaan pesulassa. Mitä tykkäsit näyttelystä? Mää meen ekoihini viikon päästä." Terveisin Jymy-Jami- bernipoika
VastaaPoista