Viime aikoina olen enimmäkseen maannut mamman kainalossa ja ottanut iisisti.
Juu ymmärrän, et mitä hittiä te kysytte ja vastaan:
Koska sairas.
Metikössä pureksin antaumuksella jtn myyränluuta, ja se vissiinki viilsi suuhun haavan, josta pöpö.
Kuumetta oli otsassa aineski sata astetta ja sit mentiinki jo eläinlääkäriin ja vauhdilla.
Olin jo ihan lötköpötkö, ku sain ensiapuu ja hoitoo.
Nyttemmin voin jo ihan mainiosti. Eli siis parempaa uuttavuotta kaikille!
Sitten niitä uutisia:
Tänään ajattelin avautuu tosta mun äipästä. Siis tosta Helmiäipästä.
En tiiä tiiäkste, mut son vähän aadeehoodee, tai jtn. Mähän en oo lainkaan.
Isipappa Däniltä oon periny lujan luanteen ja joteski sillai kai.
Mut toi mun äippäskä. Son ihan huhhuh.
Jos oot joskus ollu näytelmäkehän laidalla ja siä on se yks narttu, kun haukkuu vaa.
Son Helmi.
Kehäs son iha hiljaa sitte. Ja nätiste.
Jos oot joskus ollu rallytokokisois venaa vuoroos ja siäki on se yks narttu, kun haukkuu vaa.
Seki on Helmi.
Radal son iha ässä. Ei hauku.
Jos oot joskus ollu jossai vanhainkodis ja siä aulas haukkuu joku narttu,
Son Helmi kans.
Mut ei mummujen ja paappojen kaa.
Siä se lipasee niit vaa poskelle ja häntä heiluu.
Se kiipee pikkasen rusinamummukan viäreen nukkumaan, ku sen mamma pyytää.
Son se mun ihmismummu, se.
Ja sittenki sen häntä heiluu.
Jos ihmettelet, kuka Kannelmäjes haukkuu nii et ikkunat heiluu.
Seki on useimmiten meitin Helmu.
Muistakaas aina, et jos joku koira joskus ääntelehtii, ni ei se aina tarkota, ettei sitä ois koulutettu tai sois paha. Joskus soon vaa innokas. Niinku meikäläisen Helmiäippä.
Oon mäki, joskus ihan salaa.
MummuSäde on mykkä hiihtäjä, niin äänens ku piarujensaki perusteella.
Koskaan et voi tietää, mistä tai kenestä haju tulee, kun ei oo ääntäkään.
Mut siitä enämpi toisel kertaa.
Tammikuisin terveisin TaimiKinkku Minellin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti