Viime aikoina olen enimmäkseen ärsyttänyt mammaani riehottamalla ikeapalloani pitkin huushollia.
Siinä ovat riehottuneet myös Usva-sisko sekä jo kymmenen vuoden kunnialliseen ikään päässyt Kastemummu. Se ois jo vissiin mielellään paketoinu mut ja lähettäny vaikka Kiinaan sinne pallosten valmistusmaahan. Ja menolipulla.
Onneksi nyttemmin on tullut kevät ja ulkona on myäskin runsaasti aktiviteettia, jottei mamma vallan parantolaan joudu. Eikä Kaste.
Tänään olen enimmäksen viihdyttänyt yleisöä Vantaankosken rannalla.
Eikä ollut kivaa. Mulle naurettiin.
Ja meikämandoliinille ei naureta, ettäs tiiätte.
Siinä käveltiin kauniissa auringonpaisteessa, kuvitelkaa siihen taustalle joku rauhallinen pinkiponkimelodia. Semmonen seesteinen tunnelma ja kaikkee.
Kunnes....
Joessa uiskenteli sorsa. Tai kaks.
Meitsihän vallan villiintyneenä alkoi haukkua räksyttää niille siipiveikoille, koska noutaja.
Siinä aikani äyskäröityäni ajattelin pienessä koiran päässäni, että tostahan minä aidan rakosesta tunken nuppini viäläkin lähemmäs niitä räpäköitä, ellen vallan loikkaa jorpakkoon.
Juuei käynyt niin. Vissiin on TaimiKinkkusen nuppi sevverran turvahtanut, että sinne jäi.
Jumiin.
Siinä sitten aikani älämölöttyä mamma kiskoi kuupan irti sillan kaiteesta.
Ehti mennä ohi monta Jormaa ja Pirkkoa kahisevissa yhteensopivissa ulkoiluvaatteissaan, ja kaikki nauroivat. Minulle.
Kerrankos sitä pieni koiranpoikanen tunkee kuuppansa liian nirkosesta rakosesta lävitte, eikä saa sitä lainkaan poies. Kokeilkaas itte ja naurakaa sitten päälle, nii-i!
No, onneks tästäkin tilanteesta selvittiin lievällä myötähäpeällä ja nirhaantuneilla korvakarvoilla.
Ei sitä koskaan tiijä, minne sitä seuraavan kerran kuuppansa taas tunkee....
Keväisin kuulemisin TaimiKinkku Minellin
PS. Tässä mä oon justiin ennen jumiutumista....ja kuka laittaa kaiteisiin tommosia pirkaleen vaijerei,
minä vaan kysyn!!!!!!
