Viime aikoina on ollut enimmäkseen niin kiire, etten oo kerennä ees kirjuutella blokia, mutta nyttenhän siihenkin on tultava muutos.
Eihän siitä mitään tuliskaan, jos tosta noinettes vaan ni jättäsin armaat lukijat ihan ilmaan roikkumaan ja ihmettelemään, notta minne perskaleeseen se Taimikinkkunen katos.
N O H , en ihan minnekkää ja täältä pesee...
Ja tietty niitä uutisia:
Tiiättekös ystävät, kylänmiähet ja karvakorvat, että nyt on koiran vuosi?
En tiennyt minäkäään, ennesku mummukoiraSäde meikämandoliinia siitä valaisi.
Vaik minust khyl iha joka vuos on koiran vuos, joka päivä o eläinten päivä ja joka minuntti on ystävien aikaa yhes, jos meikält kysyttäis.
Ja varppisti voitte olla varmoi, et vastaisin vaiks ei ees kysyttäis, Y H T Ä Ä N mitään...
Nii, ni asiaan siittä koiran vuodesta. Tuolla Kiinan maassa noi kiinamannit on silleesti sitä mieltä, et joka elukalla, tai no ainski melkeen, on oma vuosi.
Ja nyt on niinkusta koiran vuosi.
Koira tavoittelee tasapainoa ja näkee vaivaa saadakseen haluamansa.
Niinku esmes kun haluun soffalle papan viekkoon, ni änkkään sinne niin kauan, et muut koirat tippuu vaiks lattialle. Helppoo.
Tai jos haluun pullan, ni haen sen keittiön pöydältä.
Meikäläinen saatta vaikuttaa ulkopuolisista ihan hirveeltä hepulaattorilta, mut sisäisesti oon ihan Zen...tai jtnjtn
Olen kiitettävän utelias, ratsaan kaikkien taskut, tyhjennän silmän välttäessä muiden kipot ja vien namiskan kirsun eestä. Ei kandee olla hidas meitsien kanssa.
Työnnän myös kuuppani joka paikkaan...ihan joka paikkaan...
Olen ryhmätyöntekijä ja sankari: Muut vartsaa köökin ovella, ku Taimikinkku pöllii safkat katetusta pöydästä ja viskelee rikoskumppaneille vappunakkei ja donitseja. Syyt vieritetään vanhimpien koissukoitten niskoille ja minä ehdin painella partsille kiskomaan kesäkukkia laatikoista ennesku ehitte ees sanoa painokkaasti T A I M I I ...
Mitään missiota en jätä kesken, olipa se sitten äipän kengän peseminen vessanpytyssä tai kukkamultien kaivelu kevään korvalla keskellä olkkarin lattiaa. Koira eipi jätä rojektia kesken, ei sitten millään.
Koira on herkkä, mutta hyvä kumppani. Koskaan ei jätä, edes kaninraatoa pyydettäessä.
Uskollisesti istuu vieressä kuolajojot plaattiassa, kun makustelet voikkoleipää tai hampparia.
Surun ja murheen hetkellä tuijotan syvälle silmiin ja lipastan pusun kirsulle. Siinä olen, etkä muuta voi.
Kaivaudun kainaloon, valtaan puolet pedistä ja vien sun peittos. Hyvällä tsäkällä nukun aamulla pää tyynyssä. Ihan mitä vaan rakkaan perheeni vuoksi.
Onnea kaikille karvakorville koissukan vuonna
toivottaapi TaimiKinkku Minellin
PS täsä moon ihan Zen tai ZZZZZZ....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti