Kultainen jouluaattoilta

 Oli jouluinen yö, kun talossakaan ei liikkunut kukaan, ei rasaustakaan. 

 Kultaiset uinuivat pedeissään, siankorvat ja luut mielessään. 
 Joulupukkia oottaen talon väki, jouluisaa unta koiratkin näki.

 Mamma ja minä uinuimme hyvin, kun äkkiä katkesi unemme syvin.

 Minä hyppäsin ilmaan ja ikkunaan riensin, 
 päästin ilmoille haukun, oli kielletty, tiesin.

 kaihtimen syrjään mä tassulla työnsin, oli ihmetys suuri,  
 mitä pihalta löysin.

 Kuu loistaen hangelle valoa näytti, ja ihmetys kultaisen mielen täytti.

 Oli pihalla reki ja kyydissä sen istui parrakas mies kättä heiluttaen.

 Hän viittilöi minulle hanskallaan, vislas perään ja käskytti lähtemään.

 Minä herätin mamman ja yhdessä me pihamaallemme riensimme.

 Joulupukki tullut oli noutamaan kultaisia rekeään kiskomaan.

" Nyt Helmit ja Säde tänne päin, teitä tarvitsen, kiiruusti reelle näin!

 Myös Taavi ja Roope äkkiä apuun, ennen kuin rekeen mä itse kapuun.

 Wilma ja Charlie ja Eelis mukaan, ei jouluna yksin saa jäädä kukaan.

 Manta ja Onni myös vauhdilla tänne, 

 meitä oottavat pienet ystävämme."

 Niinpä asettuivat kultaiset airueena eteen, 

 valjaat tarkastain pukki kävi istumaan rekeen.

 Kuu valaisi näyn niin ihmeellisen, oli pukki ja lauma kultainen.

 Niin matkasi valjakko ympäri maan, iloa tuoden kulkeissaan.

 Kun aamu alkoi sarastaa, palas reki pinnalle maan.

 Pukki kauniiksi kaikki kultaiset suki, 

 joulusadunkin heille kiitokseks luki.

" Hyvää joulua kultaiset ja kotiväki, 

 huusi pukki kun auringon nousevan näki.

 Ensi jouluun taas, me tapaamme vielä,  
olkaa kiltisti nyt kodeissanne siellä."

 Ja niin pukki matkaansa yksinään lähti, 

 unta vai totta, sen kertoilee tähti.

 Hyvää joulua toivottavat Säde ja Helmi palvelusväkineen