Kultsukallupista, päivää!

Kultsukallupista, päivää!

Meiän ihmisäippä aina välillä viittii jeesaa kaikenmaailman opiskelijaa sun muuta, ku ne joutuu soittelee puhelimel ja kyselee kaikkii hassui. Niit kallupeiks kutsutaan, jos oot iha et nevahööd. Siks meki päätettii et aiku ois kliffaa kysellä kultsujen omilta porukoilta et miks päädyitte just kultsuun.

Mehän nyt tiätty hiffataan, et ollaan maailman hienoin dogiprändi täl pallol, mut aateltii ottaa vähä näkemyksii, sillai semmost insaittii tähän proggikseen, tiätsä.

Tsiigatkaas ny, ku alun perin sillon vuonna nakki ja pata mein ihmisäippä ei saanu mtn dogii..vaiks kui halus. No, ekaks se monisti katteja, mut ei soo sama…Sit se aatteli, et jos se ottais semmosen westien tai kingcharlesinspanielin ja kääpiösnautseri oli kans listalla. Voihyvänenaikasentään. Ei meitseil oo mtn niit vastaa, mut heijoooo-o!

Soon semmoi maikka, ni sen oppilaan dogi venas pentui, ja se oliki kultsu. Sit se luki meitseist iha kaiken ja opetteli ulkoo, koska maikka. Sit se rukoili ja aneli ja ruikutti sen ukolta, et pliide, mulleki oma. No se äijä sit sano et ookoo, kuha hoidat ite. No jäbä katto meiän Sädettä simmuihin yhen kerran ja lördarii o sen jälkeen tasasee tippunu. Et syrämellä tuli rotu valittuu tähän fämiliin, ja toinenki. Kato, ei noi tyypit hiffannu et meki monistutaan.

Ai nii siihen kalluppii. Mehän kyseltii sit kans kultsujen omalla naamakirjasivulla, et miks just meikäläisii. Tämmösii tuloksii saatii:

”Vahingossa! Piti hakea dallu, mut käytii Nakkilan kirkon vaiheil kääntymäs, ku lehres luki, et kultsun pentui myynnissä. Mein piti vaa käyrä kattoos, mut kotio mentii pentu kainalos.”

”Lapsiperheelle sopiva koira. Lapset on jo aikuisii, mut tää seuraava o lapsenlapsilleki sopiva.”

” Mitä! Onks muka muitaki rotuja olemassa? Ei tarttis, kultsussa o kaikki.”

”Ei oo aggressivinen, vaan energinen ja leikkisä seuralainen. ”

”Luppakorva, nallenaama ja höhlä humputtelija.”

”Erittäin persoonallinen rotu. Huumorintajuinen sydämenvalloittaja.”

”Kunnon koiran kokoinen sporttityyppi!”
"Kerran kultsu, aina kultsu."

”Helppo kouluttaa! Hyvä ja monipuolinen harrastuskoira.” Toim.huom. Nii, äippä, kuulitkos!

Tän vikan mä jätän tähän lopuks. Nessut voi kaivaa jo esiin. Tää on Candy-kultsun survival-stoori ja hyvä syy muistaa ne kodinvaihtajakultsut.

Anna kertoo elämänsä kultsusta, Candystä ja miten se saapui hänen 5vee elämään.

”Iskäpuoli ja äippä meni kauppaan, me jäätiin veikan kans kotio. Sit niit ei kuulunu millään kotiin, me oltii jo vähä huolissaa. No, ne meiän vanhemmat oli törmänny kauppareisulla tuttuun koirankasvattajaan, joka oli menossa siinä iltasella lopettamaan nuorta kultsunarttua paikallisille sorakuopille. Se kun ei ollu saanu TOKO-kisajoukkueessa ku hopeeta. Ite ois ampunu sen. No porukat oli sit kauppareissun päätteeks käyneet hakemassa pitkäripasesta Koskisen korvalääkettä ja vaihtoivat sen pullon siihen lopetettavaan kultsunarttuun. Hämmästys oli suurensuuri, ku punatakkinen äippä valkoisessa kaulahuivissaan tuokin kauppakassien lisäks mukanaan maailman kilteimmän kultsutytön. Se Candy-tyttö sai uuden elämän ja pikku- Anna 5 vee ikuisen ystävän.”

Nii-i, sanattomaks vetää terveisin Säde ja Helmi