Tuhti tietopaketti tuhnuista, tortuista ja tirautuksista

Tsädääm kullerot!

Tänään me muden kans kelattii valottaa teitä täst eläinten eritemaailmasta, aateltii avautuu kaiken maailman plörähdyksistä, liruista ja falskauksista. Ehkä opitte jtn, ehkä ette. Mene ja tiedä, voipi olla oma lehmä ojassa tai kymmenen oksalla...tai jtn...

Noh, ekakskö tulee pentula kotio, ni joka mesta o vuorattava papruil, jot se skidi osaa lirkkiä muualleki ku sukille. Sit hirvee ilo ja onni kehiin, ku tulee kusandeerokset pihalle eka kertaa. Eikä mtn kuonoja kusilammikkoon, jos ei heti osata..khyl se siit. Pisulipaprut on myäs erittäinki edullisia pentuleluja, etenki ku ne on mukavan pehmeitä ja möyheitä. Niil voi somistaa joka nurkan ja rakosen ja pikkuskidin hampaanvälit.

Isommat koissulit haldaa jo sit hommat, yleensä, eivät pissi ja ruiki minne sattuu, ainakaan noin yleisesti ottaen. Vähän jos koipee nostaa keittiön pöydän jalkaan, ni heti ollaan sanomassa. Böönat o iisei, ne plöräyttää pisulit just siihen ku pitää ja sit matka jatkuu...eiku...eiku...eiku..viel toho... ja täs o ollu joku jäppinen...ja täs...eiku venaaaaaa.....

Jäbät o sit iha oma judeeminsa. Skidinä ne lirkkii niinku mimmit, hanuri vaa maihin ja se o siinä. Sitku alkaa se koivennoston reenaus, ni siinon useempiki nuori jäpikkä pyörähtäny ojan kautta onneen, ku ei oo ihan ollu toiminta balanssissa.
Kaikki tolpat kelpaa sit strittaamiseen ku sen homman haldaa, myös ihmisen klabbi, portaikko, pöydän jalka, reppu, lelukori, juu neim it. Ei voi hiffaa, miten sielt niitten pippelströmeist riittää sitä tavaraa...

Sit o toi kiinteempi osasto. Skidivinkuloilt tulee verrattain valtavia kärmeksiä aluks, ja yleensä yöaikaan ja sisätiloihin. Aamuhämärissä pentusen omistajan pitää olla varuillaan, ettei vetäse ukemeja liukumiinan. Äkkii ne hiffaa, et se tavara pitää tööttää raikkaisiin ulkotiloihin.
Meikän mude on ihan pettämätön tos hommassa...se ettii sitä kakkendeerosmestaa tovin jos toisenki. Täs ois niinku hyvä...eiku...toi puska...eikäkö...hmph...no nyt...selkää köyrylle...eikä..eikun tonne....
Meitsi tunkee syvimpään viidakkoon, minne hihna antaa myäden ja päkeltää papanat pikaisesti. Sit hirvee loikka veke sielt döfästä. Ja taas karavaani kulkee. Tietty ihmisäippä kaivaa ne kakkikset sielt pussukoihin ensin.

Ripaska, ripsa, varpusparvi ja pyrstöyskä o sit asia erikseen. Yleensä iskee keskel yötä tai ku jengi ei oo himas. Aikas ulistuas, joko ihminen herää ja vie sut kiireellä tarpeilles tai sit räjäytät loppuun asti pidäteltyäs aivan hervottomalla paineella paskaruiskun pitkin seiniä. Ja lattioita. Ja joskus kattoa.
Elämä on.

Joskus voi olla nii skeida mäihä et tulee pyrstöyskä ja pitkä sylki yhtä aikaa. Siinä sit pirjoot ja ripsaat...tulee tavaraa tuutin täydeltä sekä edestä että takaa...paska reissu, mut tulipahan tehtyä..Se vaatii sit jo hoitotoimenpiteitä, mut onneks noi ihmiset osaa jelppiä koissuu mäessä, ja mäen alla.

Mykät hiihtäjät, fiisut, leijat ja mitä näit ny on o aika vaarattomii mut aromikkait. Oikeella ruokinnalla meist kehkeytyy kunnon aromipesii. Kuhan muistat et jos liian innokkaasti pääsee huohotinputki falskaa ni voi tulla varren kanssa ne pöhinät pihalle.

Tämmösii tällä kertaa ja nyt mammimaan, son moro T Säde ja Helmi

PS voi hyvänen aika ku mua hävettää T Säde