Kinkun kirjoituksia: Terapian tarpeessa

Terve taas vrendit!

Ootkos koskaan ollut koirahoidollisen terapian tarpeessa? Sitten luet justiin oikeeta juttua, koska meikämandoliini TaimiKinkku Minellin antaa sulle maailman parhaat terapia- ja hoitomuodot,
mitä maa päällään kantaa. Ja nää on viä melkeen ilmasii luomuhoitoi, ettäs tiiät.

Ihan ekats olis tarjolla tommoi metsäterapia. Siinä pakataan perhe ja koissulit kyytiin ja kävellään tahi ajellaan lähimpään metikköön. Siä metikös saa koirat painella pitkin pusikkoo korva lepattaen ja aivan urpona. Mustikoitakin voi syyä ja kerätä. Eteskin mamman ämpäristä. Myös erittäinkin terapeuttista ja hyväksi hipiälle on kieriskellä mädissä sienissä. Ei kato kärmeksetkään suostu kymmentä tai sataa meetriä lähemmäks erittäin hyvin mätäsienistettyä koiranpoikaa tahi mimmiä.
Patskaojassa täytyypi käydä myös pulahtamassa, aivan ehdottomasti. Suasittelen lämpimästi.
Jos tästä metsäterapiasta pitää jotain nekatiivista sanoa, ni aina joutuu suihkuun tai kylpyyn sen jälkeen.

Sittennii on toi vesiterapia. Sitä voi tietty harrastaa hienoissa koirauimaloissa ympäri vuaden, mutta ihan parasta se on luonnon omissa lammikoissa, joissa, järvissä ja merissä. Vesiterapia on ihan parasta heti metsäterapian jälkeen ja eteski siihen yhtistettynä. Ensin ku on kieriny niissä mätäsienissä ja lenkkeilijän kakkeleissa ni mikä sen parempi viilis, ku pulahtaa kirkkaaseen järveen uiskenteleen puiskenteleen.
Ja jossei satu löytymään niitä kirkkaita vesiä, niin mutainen metsäoja käypi vallan hyvin hätävarana.
Ei mikään oo sen terapeuttisempaa ihmisillekkään, ku märkä ja haiseva noutaja,
eteskin helteellä ja täyden auton takapaksissa.

Kainaloterapia on meikän mielestä lähestulkoon ja mennentullen ihan parasta. Sen moon myäs masteroinu ihan superisti. Kattokaas: jos sohvalla istuksii ihan kaikessa rauhassa pahaa aavistamaton terapeutti-ihminen, ni mä osaan änkee sen kainaloon vaikkei se ees tahtois mua siihen tai siinois valmiitteks joku muu koira. Helpointa on änketä siihen kainaloterapiaa hakemaan ihan sieltä käsinojan kautta kiipeillen tai toisen koiran yli tai myös sitä selkänojaa pitkin. Joskus on saattanu tulla muutama muksahdus matkaan, mutta yleensä mä oon onnistunu pääsemään ihan parhaaseen hikikainaloasentoon ja lipasee sitä terapiainehmoo korvaan, nenään ja kainaloon. Mielellään ihan koko ajan.
Ja jossei se käsi nouse rapsutukseen hetikohta, ni meikän kuono khyl sen tassan nostelee ihan justiinsa siihen rapsutuskohille. Että silleesti ja sinneppäi.

Herkkuhoito on khyl ihan meikän mieleen myös. Siinä iltasella ku joku rakas perheenjäsen kaivaa juustonaksit tai sipsulapussukan esiin, ni kyllä Taimilla mieli kohenee. Heti kannattaa olla herkkuhoidossa hollilla ja valmiina kuin partiopoika tai joku entiiä, ni siinä oottelees, et sais jonkun herkun ittellensä. Siittä kun sitten pahaa arvaamaton perheenjäsen lähtee limpparia hakemaan, ni saattaapi olla tai saattaapi olla olematta, että Taimikinkku ja röyh on tunkenu jo koko kuuppansa sinne sipsipussiin. Son kuulkaa pikkukoiran taivas. Sitä vaan ei passaa vähätten väliä harrastaa, ettei tuu sairaaks.
Kohtuus kaikessa, myös herkkuhoidoissa
sanos terapeuttinne Taimikinkku Minellin ja päättää saarnansa tänään tähän.
Termos vaan!

KInkun kirjoituksia: Helmiäipällä kyläilees

Terve taas frendit!

Viime aikoina olen enimmäkseen hörhötellyt ja hillunut, kuten tapoihini kuuluu.
Ja joka paikassa ja alvariinsa, koska olenhan reipas koiranpentunen,
melkeestä vuoden ikäinen ja kolkyet kilonen elämänilonen, ehkä rapiat päälle.
Noin äböut ja silleesti.

Sitten niitä uutisia:

Viimettäin olen käynyt Helmiäipällä kylässä. Kun hiffasin, minne ollaan matkalla, en ees pissiä malttanut ja uikutin koko matkan parkkikselta äipälle saakka.

Sisään päästyäni rakastin matot ruttuun ja otin pikku rallin sillee soffan ympäri ja siittä ihmispapan syliin, sittennii painii mummukoiraSäteen kaa ja viä Helmiäipän viekkoon menin noutajanuihuttelee.
Tätä toistin pauttiarallaa viiskyet kierrosta ainaskii, kerta en vielkää oikeen osaa laskee.

Kun ihmismummu avas jääkaapin ni arvaatteks: ihan salamana unohdin koko penturallin ja sinne rynnin kaapille kyylää, et mitä irtois.
Mummu tarjos tomaattia, voitteko kuvitella: T O M A A T T I A !!!!!
Noh, minähän senkin siinä sitte poskeeni pistelin, ettei ihmismummulle ois tullu paha mieli ja ajatus et oisin mukamatten joteski nirso.

E-H E I ! Tämä noutaja kyllä pistelee poskeensa niin kaiken sallitun kuin vähän kielletynkin.
Ihmismummun pihamaalla herkkuhetkeen kuuluivat mm. sammal, multa ja ruohonkorret.
Semminkä ny Helmiäipän kans rallaamiselta kerkesin.
Siinä lenti kuulkaas muta ja kokkareet ku meikäläinen veteli minimaratoonit mummun takapihalla,
Sädemummukka katteli kaks sekkaa sitä touhua ja paineli sisälle turviin.
Ilmeestä päätellen varmaan aatteli et: Ei riemulla rajaa, kun on lapsenlaps päästänsä vissiin vähän vajaa...tai no aineski hiukka rajoittunut riehuntoineen...

No eiiiii se mummukoiraSäde aattellu niin laiskaan, olipa pikkasen lärkyttyny meikäläisen vauhdista, semmoi vanhus ku on....yli kuus vuotta tai jtn.

Kun olin noin ja melkeestä kaks tuntia tai satakakskyet minuuttia ja hirveen määrän sekunteja hillunu, ni sain semmosen hetkellisen nuijanukutusolotilan.
Sitä kesti ehkäpä kaks minuuttia ja sit rallasin taas.

Koko kotimatkan nukuin sit autossa, otin silleesti lepii, et saatoin kotona aloittaa uuvet rallit systereitten kaa.

MummukoiraSäde ja Helmiäippä eivät oo toipuneet mun viarailusta viäläkään
Tee Taimikinkku Minellin
PS. täs me kaikki kolme viä riahutaan, ennesku mummu lähti menee kahen sekan kuluttuu.

Kinkun kirjoituksia: Vaaran hetket

Terve taas frendit!
Tällä viikolla olen enimmäkseen ollut parvekevahtina elis partsivartsaajana, kertas kaikki inehmoiset ovat palanneet mökeiltään kotiopäin. Sittennii oon käyny näytelmissa ja saanu vaa enimmäkseen ERInomaisen ykköstä siistin rivin.
Siskolikalla oli ripsakkaa, mutta onnetteeks on toipunu ennallensa. Myöskin oonni sienessä käyny ja mustikassa, sekäs tiätty paskaojassa pyärimässä useampaan kertaan.

Sitten niitä uutisia:
Helmiäipällä ja mummukoiraSäteellä meinas ykski ilta tässä ni käydä köpelösti.
Olivatten lenkiltä tulossa kotiopäin ja kaikessa rauhassa siinä pihatiellä mennä köpelsivätten.
Ni kuulkaas, voitteko arvata:
Semmonen jättitykinkuulan kokoinen koiruus rynnii sieltä metän reunasta ilman minkään sortin omistajaa tahi hihnaa suaraan niittä kohti.
Eikä tarkoituksena ollu lainkaan tuttavuuden teko tai lemmenleikki, ehei.

Kita ammollansa tämä tykinkuula hyökkelehti suaraan päin mun Helmiäippää, voitte vaa kuvitella niittäkin kauhunhetkiä siinä tilanteessa.
Onnetteks oli ihmismummu ja paappa yhdessä liikkelllä, ni Helmi oli paapalla ja mummukoiraSäde ihmismummulla. Sädehän ois hyäkänny sinne samointein pelastamaan pentustaan, justiin niinkos Helmiäippä ois tullu meikää pualustaa. Mut ihmismummu komenti sen kapteeniäänellä maihin, eikä se kehannu enää olla tottelematta.

Siinä se tykinkuula ja lihaskimppu sittenii uhitteli sille mun äipälle. Äipällä oli jo karvat ihan pörhöllään, kerta se jamppa uhitteli siinä niin mahdikkaasti, mut onneks mun mutsi älys olla tappelematta siinä kohdin. Ehkäs sitäki pelotti jo melkosesti sen tykinkuulan ärjyntä ja hyökkiminen.
Paappa ja mamma oli jo ihan hädässä, kerta ei sitä tykinkuulan isäntää kuulunu eikä näkyny missään.
Sittennii melkeen sadan tunnin päästä, ainaski tuntu siltä, ni joku jamppa löntysti sieltä siihennii paikalle ja ryhtys sitä tykinkuulaa rauhottelee.
Aikas kovaaki se jamppa sai nappasta sitä koiruutta niskavilloista, että asettu, kerta se iso uros ujelsikin jonkunverran siinä tuoksinassa.

Ihmismummu ja paappa lähtivätten siittä sitten kiiruusti kotiopäin, kun ensin kattovatten ettei mun mutsissa oo puremajälkiä.

Semmonen jäi vähä harmittaa, ettei se jamppa sanonut sanaakaan koko aikana, ees sillee anteeks tai sori tai vaiks sama millä vaa kielellä. Tiätty jos soli mykkä, ni meikäki ymmärtää, mut muuten ei.

Mitä tästä opimme:
Pidä aina silmät auki kun kuleksit lenkillä koissulien kanssa ja sanakirja taskussa.
Voipi olla et vastaan tuleepi joku, joka ei osaa millään tunnetulla kielellä pyytää anteeks. Eikä kiitos.
Voi hyvänenaikasentäs ja loput maksalaatikossa
Tee Taimikinkku Minellin