Stoori kultsuista

Olipa kerran yks fabu Enkuissa. Sitä otti pattiin, ku sen piti suunnillee ite tsimmaa jaagaamansa  fogelit jorpakosta. Se kelas et no voi hitsin pitsi! Täshä pitää jotain funtsaa, ettei joka jaagauksel klabbit kastu ja saadaan skruudaa fogeleit. Aina sen piti siel heinikos sorkkii niit puskii ja sit sitä otti taas pattii. Tää oli kelatkaa hei 1842. Siit o ainski biljoona koissun vuotta.

No, nii, ni tää farbu oli yks semmonen loordi (ei mistää Rollost kuiteskaa) vaa tiätty sielt Enkuist, semmone Loordi Tweedmouth, se o enkkuu ja meinaa niinku Kangassuuta...Ni ni tää Kangassuun loordi oli iha kyllästyny, ku kukaa koissu ei osannu tsimmaa niit fogeleit sille handuun. Se gubbe kelas varmaa yli 20 vuotta, et mite se sais semmosen dogin ku tekis nii. Se oli vähä ku joku pähkähullu proffa, joka siel labras vaihtelee niit ruumiinosii...eiku sori, väärä leffa...

Nii, ni asiaan...Sit silloli semmone keltane noutaja ku Nous...siis ei se mistää noussu ku sen nimi oli se Nous, melkeen ku klyyvari...sillee tiätteks...Se födäs vast 1864, siitki o tooooosi pitkä aika, ei voi hiffaa. No tää loordi sit löys semmosen kliffan mimmin sille Klyyvarille pari vuotta myöhemmin, eri reilu farbu muute, eiks jätkät oo...Semmone Belle, niinku siin Kaunotar ja Hirviö-pätkässä...semmonen vesispanielibööna se oli. No sit te tiiätteki...

No, tää Klyyvari ja Nättimys sai neljä skidii: ne oli kaikki semmosii kukkanimii enkuks, melkee...Krookus, Esikko, Kevätesikko ja Ada. Loppukohan niilt kukkaset kesken....vai eiks Enkuis muit oo...

JA ARVATKAAS: nää skidit oliki tosi fiksui ja filmaattisii, ne osas tsimmaa ihan tautisen buenosti ja teki duunii unelmasti, eli ne tsimmas sille farbulle niit fogeleit iha tost noi vaa. Ei tarvinnu enää papsun kaivella rantsus heinikkoo takapuoli pystys. Ja sit se oliki jo aika gamla starbu, ni se oli glaidu, ku ne koissut jeesas sitä.

Nii ja tän stoorin opetus: Nää Klyyvarin ja Nättimyksen skidit, nää kukkikset, ni ne o meiän kultsujen esimummoi- ja pappoi ja niiden skidit ja niiden skidien skidit ja nii eespäin....

Pitää kyl tolle Loordi Kangassuulle ja sen koissuille heilauttaa häntää ja lipastaa hervoton ilmapusu jonneki sinne pilven reunalle, ku ilman sitä fabuu ei meit kultsui olis ollenkaa. Ei niin minkää värisii, mallisii, muotosii eikä luontosii. Ei varmaan toi loordi kelannu ekaks ku se noit koissui kreas et millane mistäki tulis.

Nyt meillon kultsui jotka noutaa, tsimmaa, jaagaa, ettii tyyppei skuttast, sniffailee, hiffailee, goisaa soffalla ja heittää leijaa. Jotkut osaa joraa, heittää yläfemmat, tehä temppui ja kreisibailaa. Yks lipasee mummulle ja skidille pusut poskelle, toine budjaa Stadissa ja ilostuttaa skidei skolessa.
Me ei millään uskota, et Loordi Kangassuu olis pahoillaan yhestäkää kultsusta, joka tääl pallon pääl tänä päivänä dallailee ja ilostuttaa jengii.

Glaiduu vappuu vaan kaikille frendeille t Säde ja Helmi palvelusväkineen

Ihmisen koulutuksesta

Hyvää koiranpäivää!

Buenoo koissujen päivää vaa!

Tänää o koko Suomes valtakunnaline koissujen oma päivä. Sit on vietetty vuodest 2007, se o meiän koissujen oman järjestön, kennelliiton juttu. Joka vuos siin o joku idis. Tänä vuonna biletetään teemalla "Buenosti koissun kera" elikkäs hyvää elämää koiran kanssa. Eli miten ihminen sais doginsa elosta mahollisiman loisteliasta kreisibailausta!

Nii täst daagenista. Meikäl ja mutsil o korkeet odotukset ihmisäipän suhteen. Siks me skrivataanki semmonen akenda, mis me vaaditaa koissudaagiin äksönia. Teki voitte haukkuu omat akendat teiän porukoille, jos ei ne hiffaa et tänää o meitsien läppäkorvien ihkaoma päivä.

1. Heti aamusta, ihminen ylös ja aamulenkille, ilma mitää mutinoita ja haukotteluit. Suuliksen keralla meikät pellolle ja kanijahtiin, ja sassiin. Rajaton aika, ei mitää hoputuksii mihkää suuntaa ja kanijahtauksen jälkeen tsebojen syöntiin annetaan aikaa. Himaan saa myös roudaa minkä kokosen tahtoo, siis tseban. Ja sen saa syyä olkkarin matolla.

2. Safkaa naamariin lenkin jälkeen ja sassiin. Aamupalaks tanko lördarii per lärvi ja hanhenmaksapallerot päälle. Sit voiki köllähtää magan viereen goisaa. Pimennysverhot eteen ja hiljaisuus. Peitot saa laittaa päälle ja tyynyt kuupan alle.

3. Sit ku heräillää siit aamuhorroksest, ni pikku snäki vois olla paikallaan, sisukkabiitit mulle ja mutsille, tuoreena kirsuun. Sit voi valmistautuu lähtee koissupuistoo tai skuttaa tai vaiks tsimmailee, riippuu iha mitä toi mude o kelannu. Bilikalla tietty körataan mestoille, me ei dallata, ku o juhlapäivä. Sit ei mitää reenauksii siel skutsis tai muualla, iha vaa täpöllä päätöntä menoo. Ja tietty. Ei mitää aikarajaa. Tullaa ku huvittaa.

4. Ulkoilun jälkee grilli kuumaks ja maggaraa, meille tiätty omat. Ei tartte kerjää mtn, ku tulee hienoil lautasil tarjoiltuna iha ihkaomat. Sit filtit pihalle ja sinne ottaa kevyet päikkärit. Fågelit sais olla iha hiljaa, ettei häirii meiän goisausta. 

5. Sit ku heräillää siit päiväunilt, ni ihmisäippä ois tietty leipassu meille pullaa. Ei mtn palaneit reunoi, vaa semmoset hervottomat korvarit. Sit ku ne ois vedetty, ni vois vähä käpytellä, alkaa toi maga täs kohtaa jo painaa pikkasen. 

6. Sit joka välis tietty rapsutuksii ja paijauksii. Ei mitää huoltohommii koiranpäivänä, muuta ku rajatont rakkautta vaa. Mä voi sit kaupan päälle pusutella kaikki ihmiset, se o meitsin lempihommaa. Hännänheilutuksen kera.

Jos me ny muden kans tota akendaa tsiigaillaan, ni meillähän o koissujen daageni iha joka päivä, paitti ny toi ihmisäippä ei khyl noit herkkui heitä, ku muuten meist tulis iha hirveit fläsäribiittei. Tseboi ei saa kantaa ineen eikä joka mestaa körata bilikalla. Ite pitää dallaa, mut nii kuuluuki, kert koissui ollaa. Meist pidetää hyvää huolta ja saadaan rakkautta iha 24/7 ja 365. Kuulii koissujen päivää vaan teilleki :)

T Säde ja Helmi

Säde ja Helmi landella

Terppalerskius vaan!

Jengi o koko talven venannu et tulee kesis, suulis brennaa ja fogelit sjungaa ja skutsit gungaa. Sit ku se kesis viimein tulee ni alkaa hirvee vinetys, kummiski, koska:

Punkit
Me muden kans saadan landel möyrii ojis ja pusikois ihan sillee vapaasti. No siellähä se vaanii, punkki alias punkero alias hirwee werenimijä. Sit se asettuu sun nassuun tai turkkiin tai vaik kikuliin, yäks...Sit ihmisäippä ottaa hirveet sivuloikkaa ja hösöttää joidenki pihtien kans siin iha hyssenä. Sit se syynää ittesä ja yököttelee viel mennessää. H Ö H! Kesis ja punkerot, semmosta...

Hot spot
Hottari, hotspot, hottis, hirvee kuumis...eiku semmone ärtsykkä ihottuma. Ku tsimmailet koko hela daagenin ekaks, ja sit tsimmaat viel kerra ja kiellonki päälle, ku o kuuma. Sit joku raapale tulee nahkaan ja sit se tulehtuu ja mätii ja punehtuu ja vuotaa...ja sit alkaa taas se hösellys: Karvat veke, pulverii ja rasvaa ja sitä ja tätä ja jumangegga: E I  U I M A AN! Sit koko loppukesä tehää hirweet kokokroppasyynii, et eikaivaataas...Toisille tulee ja toisille ei. Iha epää. Mullon yks kerran kesäs ja mutsil myös. Ens kesänä me likat halutaa et meiät vedetää  koneella ihan posliiniks kirsust hännän päähän, ni katotaa tuleeks enää yhtään muit kuumiksii ku naapurin bokseri kylää.

Hyttyset
Nuo pienet verenimijät. Inisee siin korva juures ihan koko illan. Ihmisäippä istuu grillillä ku joku berberi, peduiini tai pelsepuupi. Siittei näy ku nenä, ja seki haisee jolleki ohville. Meihin se ruiskii illalla jotai yökkis-hajuu, ettei hyttiäiset syö. Se o kyl iha reiluu, ku muuten meiän ympäril hyrrää semmoset sataviiskyt hyttiäist ainskii. Ei ne nii maindata, mut toi ihmisäippä saa hirveit kilareit niist, hyppii ja loikkii pitkin heinikkoo ku viitapiru itte...

Paarmat
Sit ku suulis brennaa ni mennään ihmisäipän kaa tsimmaa. Ihanaa, se polskii siin jollai gummirenkaalla ja mude tsimmaa vieres. Meikä keskittyy kiljuu rantsussa, et minne ne katos. No, sit alkaa ihan järkky huuto ja huitominen. Vesi roiskuu ku paremmaski allasbaaris ja hirveet fåågaa se muidukka painelee ylös jorpakost ja huitoo pyyhkeellä. Ystävämme paarma on löytänyt ihmisäipän, ku sillon toi nahka iha näkysällä. Kyl ne meitki yrittää maistella, mut me ollaan muden kans nopeit menee hanee. Aamulenkki pitää kans käydä ennen lämpöaaltoo, muuten toi tyyppi on aika säälittävä näky: +30 astetta mittaris ja se lontsii menee gummistövlareis, pipo pääs ja vaarin vanhat pilkkihaalarit päällä. Ei syö paarma ei! Mitä ny jos pienen lämpöhalvauksen siin matkal sais, kuha ei ötökät syö.

Kärmekset alias byyttonit alias kyyt
Sit siel skutsis lymyy semmonen jalaton luikero, kärmes ite. Se sahalaitanen o paha tyyppi, siinon myrkkyy. Ekaks ku ihmisäippä tulee landelle ni se vetää jotai poppamiestanssii haravan kans ympäri tonttii. Se kolistaa ja kalistaa ja metakoi niin maan perusteellisesti. Sit se tsiigaa et murkkupesät o elossa ja kaikki epämääräset pusikot o niitetty ja risukasoi ei oo missää. Sit se vartsaa meit pari päivää, ettei lähetä käpyttelee mihkää skuttaan ilman sitä. Sit se huutaa taas ihan hulluna, mut onneks se oliki vaan sisilisko. Ihmisäippä pitää möksällä nii hirveet metakkaa, ettei sinne ykskään kärmes uskalla tulla. Jos uskaltais, ni se ei kauaa siel viihtyis...Jos sattuis käymää nii hullusti et semmonen byyttoni pistäis, ni äkkii eltsulle, eikä sais hirveesti dogi käpytellä itte menee.

Niin, jengi venaa kesistä ja suulista ihan hulluna, sit ne vaa kelaa kaiken maailman ökkiksii, jotka pilaa niiden loman. Ykski mimmi halus vuokramökilt rahat takas, ku sielloli hyttysii, kärpäsii ja paarmoi...Voi elämä ja kesä T Helmi ja Säde

Mai neim is Blond, Kultsu Blond

Tsuidaduidat vaa!

Ootteks tsiigannu sitä ihme mustaa neliöö, telsuu, lötkärii. No sitä, mis kaikki liikkuu ja kuuluu ääniä...

Siel o aina joku heilumas. Jos o jotai elukoit, eteski koissui, ni varsinki mä jään sit tuijottaa. Äippä kans välil. Mein ihmiset aina tsittaa iltasi ja tsiigaa sitä. Sit ne samal tuijottaa jotai pikkumustii ja näpyttelee niitäki... Sit ne nauraa. Mä aina meen tökkii ihmisäippää et se paijais mielummin meikää ku sitä pikkumustaa. Ei, se ei oo kisu, vaan se joku aifouni...

No, oli mul asiaaki. Me päätettii mutsin kans perustaa koissujen oma telsukanava:KaikkienOikeinIhanienRakkaittenAistikanava eli K O I R A .

Täs ois meiän ohjelmatarjontaa:

Peivots vor doks
Se o semmone VEPE-pohjanen ilottelu, jos dogit juoksee hiekkarantsus rintakarva ja korva lepattaen. Hidastetusti. Sit ku ne ravistaa, ni kivasti näkyy meetrin mittaset kualajojot ku lentelee ympäriinsä. Tietty ne o kaikki kultsui. Ne ui pelastaa ihan kaikki, myös semmoset, ku ei kaipaa pelastusta.  Sit ne hakee kaikki veten varaan joutuneet ja hinaa rantaa, paitsi jos unohtuvat jahtaa sorsaa kesken kaiken. Sit pääkultsu Taavetti Von Kultsuhooffi rakastuu semmosee pienee chiuhauhauhun ja niitte rakkauten hetelmän nimeks tulee Jennika Ametisti.

Kaikki Kultsu Blond K9-leffat
Kultsu Blond o semmone salainen akentti-koissu, joka ratkoo maailmansodat ja koissujen herkkupulan tost vaa. Se o kansainväline akentti, osaa puhuu kultsuu, tanskandogii, mopsii ja kiinanharjakoiraa. Sen pahin viholline o ranskanbulldokki Max, joka haluu muuttaa kaik maailman kultsut bulldokeiks. Kultsu Blondin salarakas o Vinttikoira Wilhelm Tell, ne aina välil kohtaa ku laivat yössä, tai tyypit iltalenkillä.
Loppupeleis KBK9 aina pelastaa maailman ja katoaa yön pimeyteen, yksin.

Koissulan väki
Koissulan väki o pennuille suunnattuu toimintaa. Siin opetetaa kerjää, karkaa, hyppii vasten, vetää hihnas ja haukkuu. Opettajana o tunnettu ihmistsykolooki Keisari Milla. Se kertoo myös, miten nuoret koirat saa hyvin jo alkuunsa ihmiset haltuunsa, nii et ne tottelee jo pelkäst katseest, tai kuonol tyrkkäämisest tai murahduksesta.Siin opetetaa mite ihmiset saa pysyy omal alueellaan helposti. Mukana  myös hyptonisointiosio.

Hauskat ihmisvideot
Koissut voi lähettää videoita niitte ihmiste toilailuist. Suosituimpii o olleet mm. seuraavat: Ulkoilulenkkien hauskimmat kommellukset: miten saan ihmiseni juoksemaan pitkin ojanpohjia. Keittiömokat: näin saan herkut varastettua helpoiten. Ja kultsujen ykkössuosikki: Kuolajojo, näin kaatuu ihmisäippä.

Kultsuchef
Ilman ruokaohjelmaa ei voi olla kanavaa dogeille. Täs ohjelmas koiramastercheeffi Hanssi Sisäfile tekee koirien herkkui. Vastassa o pitkä rivi kultsui oottamas niitä. Ekana kunniavieraana o Soni houkutusten haiveiltä.

Te voitte ehdottaa lisää ohjelmatarjontaa tähän meiän eikauppalliselle K O I R A- kanavalle.

Tuijottelemisiin Hemppa ja Säde

Täs mun äippä Säde reenaa skidinä Peivotsii varte

Kultsujen seitsemän ihmettä

Me mutsin kans ollaan kelattu, et kui me kultsut ollaanki nii rakastettavii tyyppei täs koiramaailmas. No me funtsittii, et meis o jotai spesiaalii, niinko erityislaatuista. Suorastaan ihmeitä tekevää! Täs ois seittemä faktaa.

1. Seurallisuus
Meikä o mamman perskärpänen. Mä seuraan sitä vessaa ja suihkuu ja vaik ulkovarastoo, jos se menee. Jos mamma häippäsee vaik roskii viemää, ni me maataa tuulikaapis silmä ovilasis, et me heti nähää, ku se tulee. Jos mein porukat lähtee kaikki, me puhutaa niille, ku ne tulee takas. Sit me halataan paljo. Mä pussailen kaikkia, äippä ei niinkään. Mä tunken kaikkien syliin, vaikkei ne tahtois. Mä oon valkoinen valloittaja. Lenkilläki mä tahtoisin kaikki tervehtii. Äippä ottaa jo lunkimmin, paitti ku sillä o juoksu. Sillon sekin rakastaa ihan joka luffee, joka vastaa kääköttää.
Kato, kultainennoutaja n. 30 kiloo pelkkää iloo, sylikoira ilman painorajaa ja sillai.

2. Kulinarismi
Tää o vähä vaikee sana, mut liittyy ruokaan elikkäs safkaan ja skruudaamiseen. Me kuulkaas keskimäärin rakastetaan ruokaa ja syömistä. Eteski ihmiste ruokaa. Tänäänki ei voinu nukkuu lainkaan, ku ihmiset laitto semmoseen pömpelii makkaroit. Me vaa stondailtii sen pömpelin eessä nenät kohti taivasta ja haisteltii. Se oli kato joku grilli ja sielloli skärbää elikkäs maggaraa. Sit oli iha pakko kuleksii ees taas sisään ja ulos, ku niit kippoi roudattii pitkin kämppää. Hirvee kuolajojo valu pitkin lattiaa, mamma meinas siihe jo liukastuu. Saatii me sit onneks omat skärbät, kato ei meille voi olla antamatta, ku ollaa nii söpiksii, kerta.

3. Liikunnallisuus
Kultsu o sporttityyppi. Vaik väli erehdyttävästi muistutetaa soffaperunoi, ku köllötellää koivet kohti kattoa, ei pidä luulla liikoja. Ootas vaa ku päästään rantsuun ja tseba lentää, ni sinne hyppäs kultsu jorpakkoon. Yks vetää skutsis korva lepattaen rusako peräs ja toine jaagaa sorsaa rantsukaislikos. Ihan vaa saatetaan krebaa pelloll menee, jaagamas jotai tai ei. Ei voi tietää. Mut menos ollaa, aina ku päästää.

4. Luottamus
Ku kultsu tsiigaa sua suoraa öögaa ja nostaa tassua, se kyl rakastaa ja luottoo on teikään. Se lähtee sun kans vaiks kuuhun, jos pyydät. Eläinlääkäriinki, ehkä. Harvoin näkee kultsua, joka lyö liinat kiinni eltsun eteisessä. Sit ne pussailee lekurit ja hoitajat myös. Vaiks mitä tehtäis. Ainski meille. Dösään, spåraan ja stågeen kultsu tulee myös messii. Minne sä meet, sun kultsu tulee kyl perässä.

5. Huumorintaju
Me kultsut hiffataa vaiks mitä hauskaa. Aina ei noi ihmiset tajuu, et olis hauskaa muka, mut meist o. Esmes kuraojas rypeminen on hitoksee huvittavaa, se nii viilentää mukavasti. Rusakon perään karkaamine o ihan parasta. Sukan syönti on mukavaa, ensin. Ei sit niinkää ku niit kikkaroi vahitaan ja pahimmilaan ku beremist kiskotaa sit sitä sukkaa ulos. Postien pureksiminen on tosi kliffaa, samoin seinälistojen. Yks lista oli irronnu, ni mä sen mammalle silppusin. Höh, ei yhtää nauranu. Ihan huumorintajuton muikkeli!

6. Mukavuudenhalu
Vaiks ollaa sporttisii, ni makoilu o khyl iha parasta, mielellään soffalla ja pää tyynyl. Peittoki saa olla päällä. Kuuluu vaa tyytis tuhina, ku me likat nautitaa elämästä. Ihmisen syli tai kainalo o ihan paras mesta, varsinki jos rapsutetaa samalla. Kesäl o kliffaa piehtaroida nurtsilla ja köllöttää suuliksen brennatessa. EOI, jos oot kultsu!

7. Koulutettavuus
Vaiks me muka ollaa ahneit ja laiskoi. Ni siin o puolensa. Meit saa liikkeelle safkalla. Jos teikäl o juustobiitti tai skärbää, ni lähen sun kans vaiks kuuhun. Teen iha mitä vaa häkkyräkökkyröi ja hyppelen botskeist et saan pullaa. Seison ku tatti jossai tädin tutkittavana, vaikse nappais kii kulkusist, jos nenun ees o vaik maksapallero. Vedän rundii kehäs, jos palkkana o lihapulla. Haen vaiks minkä raadon sulle, jos saan nuotiomaggaraa lopuks. Lisäks meikäst o kliffaa duunaa, ku ihmine tulee nii iloseks, ku tehää oikein. Ku meikän tehtävä o miellyttää. Oikeesti.
'
Tämmösii me mutsin kans täl kertaa kelailtiin t Säde ja Hemppa

Nartun elämää

Heips!
Mä oon ny masis. Mä oon karanteenissa. Makoilen vaan nojatuolissa, huokailen ja tuijotan tyhjyyteen.
Mullon nyt ne. Hilloviikot, puolukkapäivät, monsuunit ja mitä näit ny o. Rättipäivät. Elikkäs juaksu. Emmä mihkää o menossa. Paitti poikien perään. Ja joka nurkalle pitää lirauttaa. Varmuudeks.

Mähän oon muuten tosi kooli rouva, en paljon pojista piittaa. Mut oottakaas ku mulla alkaa juaksu.
Mähän vallan villiinnyn. Hyppelen ulkona ku nuori kauris. Tai joku kaselli. Tai knu. Ja vahtaan koko ajan et jos jossai olis joku jäbä.
Mä oon melko hävytönki. Tuuppaan hanuria toisten kuonoon ja sitte siirrään häntää syrjemmälle.

Ihmisäippä saa varuiks huudella jo kaukaa ja talutella mua pitkin peltoo, et juoksunarttu tulossa. Sit mä levittelen jumalaisia tuoksuja ittestäni ja urokset ulvoo mun perään. Oikee rivoriitta ja syntinen Jolanda, se sanoo ja kiskoo menemään.

Sit nää pöksyt. En tykkää. Mutku oon sottapossu, ja lorotan. Sit mullon kaiken sortin viritystä tuol takapäässä. Pöksyt mä annan yleensä olla. Mut ne siteet... Ku oikeen on ehtiny marinoituu hyvät aromit niihin siteisiin, ni nehän on sieltä pöksyistä kaiveltava. Sit meitsi niit hartaudella nuolee ja imeskelee. Ihmisäippä si toruu ja komentaa. Höh, ainoo ilo...tai no melkein.
Onha sit toi Hemu. Se villiintyy mun hajuist. Sit meillo täällä heppaleikit menossa aina aamuisin. Ja päiväl. Illalla myös. Sit noi tyypit taas komentaa. Ei mitään kivaa meille.

Onneks nää monsuunit on meikäl vaa kaheksan kuukauden välein. Kuka ny jaksais koko ajan olla hemaseva ja haista hyvälle.
Jos ny jotain nekatiivist pitää näist juoksuist hakee, ni meikä ei pääse mihkää. Remmilenkkei vaa.

Juoksujen aikaan mun suursuosikki o yks Heikki. Heikki o sillai huvittava, et se o pikkukoira. Kirjaimellisesti. Sillä ei oo jalkojakaa. Melkei. Semmoset töpsykät vaa. Ihmisäippä sanoo et Heikki on taskukokonen rakastaja. Se o semmone terrieri. Punanen. Norfolkinterrieri tai jotaki. Heikki mahtuu ihan kokonaan mun mahan alle. Ja mielellään oleilis siellä vaa, varsinki ku mullon ne. Juoksut. Sillo mä en juokse mihkää. Eikä muute Heikkikää. Meille tulis varmaa vinkeitä pentui. Semmosii norfolkinnoutajii tai kultasiiterriereitä. Olis ne töpsyköitä. Mamma ei yhtää lämpene ajatukselle. Mä kylläkin.
I heart Heikki t Säde alias rivoriitta alias syntinen Jolanda

Yrittänyttä ei laiteta

Tsuippadaa vaan kaikille!

Tänään meikä kelas et voisin skrivaa teille siit, miten aina kannattaa yrittää eli yrdee loppuun saakka.
Niinku esmes kerjääminen. Se kannattaa viedä aina finaaliin asti.
Aloittaa sillee mukamas hienovaraisesti esim iltamakkaran kerjuu: kattella anovasti silmiin, sit nostella kulmii ja tiätty loppuhuippikseks hirveet kualajojot roikkuen suupielistä antaa ilmatassuu ja istuu ja makaa vuorollaan, ku ei tiiä enää et mitä sit tekis. Kieris ympäri ja leikkis vaikka kuolluta vissii...Viimeistään siin kohtaa sitä skärbää alkaa irrota, vissii iha säälistä. Mut, Hei, kannatti!

Tai sit ku kesken käpyttelyn hiffaa, et tosson koissupuisto iha kulmalla. Ihmisell o mukamas kiire ja kuraa ja ei viittii pestä ja plaaplaa...Sit vast kandeeki alottaa tresaaminen eli yrdetys kohti puistikkoa. Eka taas anova katse ja lievä vinetys. Se o semmone melko kimee, mut hiljainen yyhyhyy-ääni. Siihen voi liittyy myös surkeempi ilme, sitä pitää treenaa peilin eessä, hartaudella. Hidastelu o hyvä kans, myös maate käynti, mielellään lätäkköön toimii. Yleensä siin vaihees ihmine kelaa, et no, toi on jo iha kuranen, et ihassama sit, mennää vaan. Muista, ettei saa olla liian aggre eikä vetää, ne ei iha toimi toivotusti, oon huomannu jostai kumman syystä.

Sit o toi koirafrendien moikkaus. Se o melko haastellinen judeemi, ko ihmisel o aina noit namui taskussa, ne häirii pahasti tätä toimitusta. Mut jos niist pääsee yli, ni kannattaa tresaa seuraavii, ainski kerran. Jää makaamaan keskelle pyörätietä. Liikenne ei haittaa, khyl ne väistää, ehkä ja meibii. Painaudu iha lituskaks äläkä liiku, ennesku sun feivorittifrendi tulee kohille. Sit voit ponkasta vaiks ilmaan. Se on sen arvosta. Myös liikkuminen takajaloilla on tehokasta. Samaan aikaan yläklabbeilla voi haroo vauhdikkaasti ilmaa, ikään kuin pääsis paremmin eteen päin. Mene ja tiedä sitte auttaako, onpahan ainaski vitsikkään näköstä. Myös pikainen sivuloikka äkkiarvaamatta kannattaa aina. Siitä voi khyl seurata komentoo, mut onpahan kokeiltu. Melkein kaikkea voi kokeilla ainaki kerran, huom! Melkein kaikkea...

Sit o toi sängyss ja sohval makoilu. Toiset immeiset on nii tiukkiksii et nouvei, ikuna et pääse. Osa päästää heti ja sit o tää välimaasto. Ne ei meinaa eka päästää, mutku oot tarpeeks sitkee, ni khyl se paratiisi aukee pikku hiljaa. Alota anovalla katseella. Laita pää ihmisen polvelle ja tsiigaa sitä suoraa sydämeen. Jos o vaikeeta, ni kelaa et se o vaik nakki tai juustonpala, se auttaa. Sit ku se alkaa sua rapsuttaa, ni vaivihkaa nosta tassut syliin ja röhnötä siin ku kuutti. Ynistä saa. Toiset täs kohtaa jo nostaa sut sinne sohvalle ite. VOITTO! Jos ei, ni toista tätä reenii päivittäin, khyl se sielt napsahtaa. Sit jossei, ni ihan vahingossa oot vaiks yölllä menny sohvalle. Sit makaa siin sillee iha paikallaa. Häntä saa heiluu. Sit kuuntele, ku ne sanoo, kui söpö oot...ei voi mennä pieleen tääkää :)

Näit voitte ny reenaa täs pitkin kevättä, kertokaa sit, onnistuko. Ja muistakaa: periks ei anneta T Helmi ja Säde

Täs mun äippä Säde pienenä söpöilee itteään sohvalle. Mun ei kato enää tarvii, ku mamma on silottanu mulle valmiiks tien tähtiin. Hyvä Äippä!