torstai 14. joulukuuta 2017

Kinkun kirjoituksia: Hiljainen hetki

Terve taas vrendit!

Koko viime viikonlopun olen enimmäkseen vartsannut ovea.
Mamma oli poissa koko viikonlopun tai jtn, koska: jotkut hiivatin koiramessut.
Sinne se vei parhaan kaverini Usvan ja siellä olivatten olleet myös Sisu,
Tanga ja myöskin mummukoiraSäde, muiden muassa.

Sanon khyl, et aivan E P Ä Ä ! Ja miksvarten meikämandoliinia ei otettu mukaan.
Koska: Mukamattes hillun ja villiinnyn ja villiinnytän koko rotukojun nurin.
Kyllä minä taas niin pienen koissulin mieleni pahoitin. Hetkeks!

Mutta nyt pitää hiukkapikkasen vakavoitua.
Sillä, niitä uutisia:

Näin ennen joulua on hyvä hiukkasen rauhoittua eikä aina reuhottaa menemään reunojaan myöten.
Moni iäkäs ystäväkultsu on hiljattain siirtynyt vauhdikkaimmille sänkipelloille pupujahtiin ja meitsi haluais joteski niitten onnellisten koissukkoiten ihmisiä lohduttaa.
Kattokaas, kon ei niitä mummeleita ja paappakoiria satu enää yhtn mihkään eikä ne oo enää hitaita köntykkäitä. Siellä ne mennä viipottaa korva lepattaen pupujen perässä eikä oo hualen häivää.

Ihmisten sielut sen sijaan sydämineen halkeaa surusta ja ne ikävöi ihan hirmu kamalasti niitä rakkaita koissuleitaan.

Täsä ois teille kaikille pieni lohduke murheeseen.
Muistakaa, kohta on joulu ja taivaalla tuikkiva tähtönen on justiin se teiän sesse.

Enkeleiden matkassa

Taivaankannen laella on enkeleiden maa
sinne joka hyvä henki lentää liihottaa.

Siellä oottaa mummukkainen, ukki sekä vaari.
Matkaa ohjaa sekä kantaa kirkas sateenkaari.

Taivaankannen tähtönen on pieni koiranpentu
sinne tahdon minäkin, kun otteeni on hento.

Miksi kaikki kulkuaan ei maailmassa jatka,
toisilla on pitkä niin ja toisen lyhyt matka.

Kuka määrää matkan keston, sitä tiedä en.
Toivon vain et taivaankannen päälle lentelen.

Iltatähden loistehessa  mietiskelemässä
nauti joka päivästäsi tässä elämässä.

Rauhaa ja piis tee Taimikinkku Minellin




4 kommenttia: