Kinkun kiljoituksia: Elämä o laiffii, valsinki pennulla

Telvehdys flendit!

Mä sklivaan taas teille ku mollaan jo kolme viikkoo vanhoi, hei kelatkaa ny oikeesti!

Pakko keltoo ku on nii lankkaa tää pennunelämä.
Ihan sillee lennosti otettii systeleitten kans pentulodjussa ykski aamu, ni eikäkös meiät laitettu johki lootaa ja sielt tulvallisest himast veks.

Siä sit ku aikamme kiljuttii, ni onneks päästii veke. Ni tiiäättekö, mein lodju oli ainski tliplaantunu, elis meillo ny hilvee iso tila hilluu ja liehuu.

Ja khyl me liahutaanki. Systelil o semmone ankka tai joku. Sille se mulisee ja kanniskelee sitä ympäliinsä. Tai no laahaa, ku son melko iso viä siihe nähen. Joskus mein mammaki pöllii sen ankan.

Me myäs juoksennellaa ympäliinsä siel lodjus. Takapehva ny ei oikee aina tuu messis. Meikät ku kääntyy oikeelle, ni pehva ja tassat jää sinne jälkeen ja sit ollaa tieteski tulvallaan. Mut mitäs pienistä ja menox.
Sit mosataan ulvoo ja haukkuu ja mulista. Iha ku susit tai semmoset jotku. Hilvee pelottavii.
Osataa me jo leukapainii kans. Ylitetää vaa syyä toisen kilsu iha kokonaa siin samal.

Kävi meil kaamee katastlomppiki, hilvee tlauma, taas. Mein kasvis, siis se lakas kasvattaja otti yhen kellallaan ja tiätkö:
Kehtas leikkaa kynnet meilt ja tunki kulkkuun jotai hilveet mönjää. Soli joku matolääke. Y Ä K !

Meikän lempileikki o toi paini. Meitsi aina voittaa, kun o tommoi massaetu. Systeli ku jää sinne meikän viltaviivaisen valtalon alle jumituksii, ni sinne jää. Ja meikä voittaa. Aina.

Pitää vissii mennä, ku kuulen ihan valmasti maitobaalin ääniä tuolt olkkalista. Pikkasen alkaa jo kulnia massukka ja tekis ehkä mieli sitä kelmaista tissimaitoa, taas.

Mä kiljoittelen sitte nii
lakkain  telveisin Kinkku